Urantiakirja.fi

Jumala Näkee Ihmisen Sydämen – Motiivien Merkitys

Me elämme maailmassa, jossa ihmisten teot arvioidaan näkyvien seurausten perusteella. Hyväksi katsotaan usein se, mikä näyttää ulospäin oikealta, ja huonoksi se, mikä tuottaa haitallisia tuloksia. Mutta Urantia-kirjan opetusten mukaan Jumala ei tuomitse ihmistä ensisijaisesti tekojen perusteella, vaan sydämen ja sielun asenteen mukaan. Hän näkee syvemmälle – motiivien ytimeen.

”Totinen uskonto on vain yksilöllinen kokemus, jonka kautta yksilö tulee tietoiseksi siitä, että hänen sielunsa hengelliset mahdollisuudet ovat todellisia, ja kokemus, joka pakottaa hänet etsimään tietä korkeammalle hengelliselle tasolle.” (Urantia-kirja, 102:2.8)

Jumala katsoo sydämen aikomusta

Jumalallinen viisaus ei mittaa ihmistä pelkästään hänen tekojen kautta, vaan niiden syiden ja tarkoitusten pohjalta. Ihminen voi tehdä ulkoisesti hyvän teon, mutta jos sen taustalla on itsekäs tavoite, se ei ole hengellisesti arvokas. Samoin joku voi erehtyä ja tehdä virheen, mutta jos hänen aikomuksensa oli vilpitön ja rakkaudellinen, Jumala näkee tämän ja ottaa huomioon sielun aidon tilan.

”Jumalallinen rakkaus ei vain anna anteeksi, vaan se pyrkii ymmärtämään ja lopulta parantamaan.” (Urantia-kirja, 188:5.2)

Rakkaus on korkein laki

Jumala arvioi ihmistä hänen kykynsä mukaan rakastaa ja toimia vilpittömästi. Ihmisen hengellinen kasvu ei ole riippuvainen täydellisyydestä, vaan siitä, kuinka paljon hän pyrkii elämään totuuden ja rakkauden mukaan. Tämän vuoksi motiivi, joka kumpuaa aidosta halusta tehdä hyvää, on arvokkaampi kuin täydellinen suoritus ilman rakkauden henkeä.

”Kaikki tosi rakkaus on peräisin Jumalasta, ja ihminen vastaanottaa jumalallista kiintymystä sillä mitalla, jolla hän itse jakaa sitä muille.” (Urantia-kirja, 156:5.11)

Ihmisen arvo Jumalan silmissä

Jumalan rakkaus ei perustu ansioon tai saavutuksiin. Hän näkee jokaisen yksilöllisenä sieluna, joka tekee matkaansa kohti korkeampaa ymmärrystä ja totuutta. Hän ei mittaa ihmisen arvoa inhimillisten standardien mukaisesti, vaan hänen sydämensä vilpittömyyden ja sen mukaan, kuinka uskollisesti hän pyrkii toteuttamaan Jumalan tahtoa omassa elämässään.

”Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet, ei sellaisena kuin voisit olla tai pitäisi olla. Mutta hänen rakkautensa inspiroi sinua tulemaan paremmaksi.” (Urantia-kirja, 2:5.2)

Elämä motiivien kautta

Kun ymmärrämme, että Jumala näkee meidät sydämemme mukaan, se vapauttaa meidät pelkästä suorituskeskeisyydestä ja kutsuu meidät aitoon hengelliseen elämään. Emme ole kutsutut vain tekemään oikeita asioita, vaan tekemään ne oikeista syistä – rakkaudesta, totuudesta ja vilpittömyydestä.

Tämä opetus antaa meille lohdun: vaikka maailma joskus tuomitsee meidät väärin, Jumala näkee sydämemme ja tietää, miksi teemme sen, mitä teemme. Ja juuri tämä hengellinen ymmärrys johdattaa meitä lähemmäksi häntä.

”Jumalan valtakunta on sisimmässänne. Se on valon valtakunta, jonka portit avautuvat niille, jotka elävät rakkaudessa ja totuudessa.” (Urantia-kirja, 141:2.2)

Seuraava tarina voi olla poliittisesti latautunut, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole sotkea politiikkaa varsinaisesti mukaan, tarinan opetus on kuitenkin mielestäni hyvin selkeä, siis jos ajatellaan yleisesti uskontoja ryhminä joissa vaaditaan toimimaan yhteisellä tietyllä kaavalla, eikä yksilöiden kokemuksia huomioida, eikä ihmisten anneta ajatella tai toimia kenenkin omalla tavallaan.

Sosialismin koe luokkahuoneessa – Opettavainen tarina

Erään yliopiston taloustieteen professori päätti opettaa opiskelijoilleen käytännössä, miten sosialismi toimii. Kurssillaan hän kohtasi opiskelijoita, jotka uskoivat, että sosialismi voisi poistaa köyhyyden ja varmistaa täydellisen tasa-arvon. Professori päätti toteuttaa kokeen.

Hän ilmoitti opiskelijoille: ”Tällä kurssilla sovellamme sosialismia. Jokaisen tentin jälkeen lasketaan keskiarvo, ja kaikki saavat saman arvosanan. Näin kukaan ei saa hylättyä, mutta kukaan ei myöskään saa kiitettävää.”

Ensimmäisen välikokeen jälkeen kaikkien arvosanat yhdistettiin ja keskiarvo laskettiin. Ne, jotka olivat opiskelleet kovasti, olivat pettyneitä, koska heidän työtänsä ei palkittu. Vähemmän lukeneet olivat tyytyväisiä, koska saivat paremmat arvosanat kuin olisivat muuten saaneet.

Toiseen kokeeseen mennessä ahkerimmatkaan opiskelijat eivät enää panostaneet täysillä, sillä he tiesivät, ettei lisäponnistelu toisi parempaa tulosta. Tulos? Keskiarvo laski entisestään. Lopulta kolmannen kokeen kohdalla kukaan ei enää viitsinyt opiskella, ja kaikki saivat hylätyn.

Kurssin päättyessä jokainen opiskelija oli reputtanut. Professori totesi yksinkertaisen opetuksen: ”Sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska kun kannustin tehdä töitä katoaa, myös motivaatio häviää. Kun kaikki saavat saman lopputuloksen, kukaan ei enää yritä menestyä.”

Mitä voimme oppia tästä tarinasta? Tämä esimerkki muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on yksilön vastuu ja motivoiva palkitsemisjärjestelmä. Tasa-arvo voi olla jalo tavoite, mutta jos se saavutetaan poistamalla kannustimet ja henkilökohtainen vastuu, seuraukset voivat olla tuhoisat.

Mielestäni tarina on hyvä esimerkki siitä, että miten myös jumala näkee meidät yksilöinä. Hän ei merkitse meitä mihinkään yleiseen kategoriaan vaan jokainen sielu ja persoonallisuus on yksilö hänen silmissään, se mitä juuri sinä teet ja olet merkitsee jumalan silmissä, ei niinkään se missä olet ja miten muut toimivat.