Urantiakirja.fi

Tein jo aiemmin blogin siitä, mitenkä persoonallisuus ja sielu, sekä keho eroavat toisistaan ja mitä kuoleman aikana niille tapahtuu, mutta samalla heräsi kysymys siitä, että mikä se persoonallisuus on, sillä jos persoonallisuus on jumalalta saatu lahja, niin miten se sitten liittyy geeneihin. Tiede on päässyt jo hyvin pitkälle persoonallisuuden tutkimuksissa perimän kautta, mitenkä voi sitten olla mahdollista, että olemme saaneet persoonallisuuden lahjana vaikka se on geeneissä syntynyttä? Eikö se olekkaan ainutlaatuinen ja yksilöllinen lahja korkeimmalta? Onko se sittenkin yhtä hajoavaa ja katoavaa kuin kehomme?

Mikä tekee sinusta sinut? Mikä saa kaksi ihmistä reagoimaan eri tavoin samaan tilanteeseen? Miksi yksi lapsi on rauhallinen ja pohdiskeleva, toinen utelias ja tulinen — vaikka heillä olisi samat vanhemmat ja kasvuympäristö? Nämä kysymykset ovat askarruttaneet niin tiedettä kuin filosofiaa, psykologiaa ja hengellisyyttä vuosisatojen ajan.

Moderni tiede lähestyy kysymystä persoonallisuudesta biologian, psykologian ja neurotieteen keinoin. Urantia-kirja taas esittää, että persoonallisuus on ikuinen lahja Jumalalta – täysin ainutlaatuinen, ei-fyysinen olemus, jota ei voi johtaa biokemiasta. Voisiko totuus löytyä näiden kahden näkökulman yhteentörmäyksestä – tai jopa niiden yhteensovittamisesta?

Tieteen näkökulma: persoonallisuus geenien ja ympäristön summana

Tieteessä persoonallisuutta pidetään suhteellisen pysyvänä joukkona piirteitä, jotka muovaavat yksilön käyttäytymistä, tunne-elämää ja ajattelua. Tunnetuimpia malleja on esimerkiksi Big Five -persoonallisuusmalli, joka mittaa viittä piirrettä: avoimuutta, tunnollisuutta, ekstroversiota, sovinnollisuutta ja neuroottisuutta.

Tutkimukset osoittavat, että monet persoonallisuuden piirteet ovat osittain periytyviä. Kaksoistutkimukset viittaavat siihen, että geenit selittävät 40–60% persoonallisuuseroista. Loput vaikuttavat tulevan ympäristötekijöistä: kasvatuksesta, kulttuurista, sosiaalisista suhteista ja jopa sattumasta.

Mutta vaikka geenit ja ympäristö näyttävät säätelevän sitä, miten persoonallisuus ilmenee, ne eivät vastaa kysymykseen: Mikä on persoonallisuuden alkuperä? Tai: Kuka on se, joka kokee, valitsee, tahtoo ja rakastaa?

Urantia-kirjan näkökulma: persoonallisuus on Jumalan lahja

Urantia-kirja lähestyy persoonallisuutta täysin toisesta suunnasta. Sen mukaan persoonallisuus ei ole biologinen ominaisuus, vaan jumalallinen lahja, joka annetaan jokaiselle älylliselle olennolle:

”Persoonallisuus on yksi niistä harvoista asioista ihmistodellisuudessa, jotka eivät ole evoluution tuotetta. Se annetaan yksilölle suoraan Isältä.” (Urantia-kirja 0:5.6)

Persoonallisuus Urantia-kirjassa ei ole sama asia kuin temperamentti, älykkyys tai sosiaalinen rooli. Se ei ole biologinen eikä mekaaninen. Se on:

• Ainutlaatuinen: Jokainen persoonallisuus on täysin yksilöllinen – ei ole toista samanlaista koko universumissa.
• Ei-deterministinen: Persoonallisuus tuo vapaan tahdon. Ihminen voi valita, rakastaa, kasvaa ja tehdä moraalisia päätöksiä.
• Ikuinen: Persoonallisuus voi selviytyä kuolemasta ja yhdistyä sieluun, jatkaen kehitystään ikuisessa universumissa.
• Yhtenäistävä: Se yhdistää mielen, kehon ja hengen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Urantia-kirjan mukaan Jumala ei luo persoonallisuutta massatuotantona, vaan jokainen annetaan erikseen – suora ja ainutkertainen teko ikuiselta Isältä.

Yhteys ja yhteentörmäys

On helppo nähdä, kuinka nämä näkökulmat näyttävät aluksi ristiriitaisilta. Biologia sanoo: persoonallisuus on seurausta geeneistä ja ympäristöstä. Urantia-kirja sanoo: persoonallisuus on yliluonnollinen lahja Jumalalta.

Mutta nämä näkökulmat eivät välttämättä sulje toisiaan pois.

Voimme ajatella, että geenit ja ympäristö muovaavat persoonallisuuden ilmentymistä – sitä, miten yksilö toimii, ajattelee ja reagoi maailmassa. Ne ovat kuin instrumentit, joilla persoonallisuus ”soittaa elämäänsä”. Itse persoonallisuus – se ”soittaja” – ei kuitenkaan ole biologiaa vaan tietoisuuden yksilöllinen ydin.

Tämä vastaa monien ihmisten syvää kokemusta: että olen jotain enemmän kuin aivoni, geenini ja kokemukseni. Että minussa on ”minuus”, joka voi tarkkailla ajatuksia, tehdä moraalisia valintoja, rakastaa toisia ja haluta kasvaa kohti hyvyyttä.

Persoonallisuus hengellisen kasvun polulla

Urantia-kirjan mukaan persoonallisuus on lähtökohta hengelliselle kasvulle. Juuri siksi ihmisellä on mahdollisuus valita, oppia rakastamaan Jumalaa ja tehdä ikuinen liitto Totuuden kanssa. Sielun kehittyessä persoonallisuus pysyy samana – se on se ”sinä”, joka matkustaa ajasta ikuisuuteen.

Tiede ei vielä osaa selittää täysin persoonallisuuden alkuperää. Mutta hengellisestä näkökulmasta se on osa suurempaa suunnitelmaa – Jumalan lahja, joka kutsuu meitä löytämään yhteyden lähteeseemme.

Ehkäpä emme ole vain biologiaa. Ehkä olemme biologian läpi loistavia persoonallisuuksia – Jumalan ainutkertaisia lahjoja maailmalle. Mahdollisesti voisimme ajatella asian olevan siten, että on olemassa useampia yhteyksiä persoonallisuuteen, eli mieli & aivo sekä sielu & henki-kokonaisuus, sellainen monimutkainen yhtälö kuten tunteet ovat monimutkaisia. Ihminen ei aina oikein ymmärrä itse itseäänkään, eikä tutkijat oikein ymmärrä kaikkea, voisiko se johtua siitä, ettei sitä voi ylipäätään täysin ymmärtää? Minä luulen niin, että persoonallisuus on monen asian yhteenliitos, ehkä kirjassa persoonallisuus ja ”minuus” eli aivojen ja geenien tuottama persoonallisuus tarkoittaa eri asiaa.