Urantiakirja.fi

”Simulaatiohypoteesi”, ”simulaatioteoria”, ”elämmekö simulaatiossa”, ”simuloitu todellisuus” ja ”Matrix-teoria”, ovat yleisesti käytettyjä keskusteltaessa tästä aiheesta.

Nämä ovat kysymyksiä mitä olen kuullut usein, ihmisiä kiehtoo ajatus ja moni uskookin jotakin tämänkaltaista olevan, mutta samaan aikaan he eivät usko jumalaan, taivaaseen, enkeleihin yms.

Matrix ohjelmassa oli kaksi maailmaa, se todellinen rajan takana ja se simuloitu jossa pääosin ihmiset vaelsivat. Tätä samaa teoriaa voitaisiin käyttää ”Taivaallisesta simulaatiosta”, vaikka se ei aivan samalla tavalla menekkään kuten elokuvassa. Sillä jos mietitään että elokuvassa oli valtava koneisto joka pyöritti simulaatiota, sekä valtavasti energiaa kulutettavana, no niin on tässäkin elämässä, nimittäin kirjassa mainitaan paratiisista tulevat valtavat energiat jotka kiertävät läpi kaikkeuden = energia, myös tätä kaikkeutta hallitsee kukas muukaan kuin itse korkein olento, isä, jumala, I’am. Jos mietitään, että olemme tämän ”simulaation” reunalla ja kaikista kauimpana ajattomuudesta, kaikkeuden keskipisteestä eli paratiisista, niin voisimme olettaa, että jokainen välissä oleva sfrääri on toinen toistaan parempi meidän suunnasta katsottuna.

Eli tätä kaikkeutta ylläpitää joku, se vaatii energiaa ja joku tuottaa sitä, sitten voidaan pohtia, onko jotain todellisempaa kuin tämä mitä nyt eletään? Vastaus on kyllä, kirjassa mainitaan että arkkitehtooniset maailmat ovat luotuja, kun meidän maailma on evolutionaarinen ja vieläpä kirjan mukaisesti me elämme kokeiluplaneetalla, eli tämä on siis kokeilua, voisimme ajatella tämän olevan simulaation testiajo, jos sen näin voisi kuvailla. Tiedän, että moni ei pidä tästä simulaatio ajatuksesta, mutta antaa nyt sen rajoittuneisuuden jäädä hetkeksi sivummalle ja leikitellään hypoteettisesti ajatuksella.

Uskomuksia on monia, teorioita vieläkin enemmän. Olen kuitenkin kuullut toisinaan kysyttävän kysymyksiä ”Mitä Urantia-kirja kertoo simulaatioteorioista?” ja juuri tuohon kysymykseen yritän parhaani mukaan vastata tässä blogissa.

Urantia-kirjan mukaan kuolema on siirtymävaihe, jossa ihmisen persoonallisuus ja sielu jatkavat elämäänsä aineellisen ruumiin kuoltua. Se kuvailee kuoleman jälkeistä prosessia seuraavasti:

1. Fyysisen kehon kuolema: Kun fyysinen keho kuolee, ihmisen tietoisuus sammuu, ja elämänvoima lähtee kehosta. Persoonallisuus ei kuitenkaan tuhoudu.
2. Morpontiaalinen siirtymä: Ihmisen kuolemattomaksi kehittyvä sielu (joka on muodostunut aineellisen mielen ja Jumaluuden hengen yhteistyöstä) siirtyy niin sanotuille mansion world (Suomeksi: Mansio maailma) -sfääreille, jotka ovat välivaiheita aineellisen ja hengellisen olemassaolon välillä. Tämä tapahtuu kuitenkin vain, jos sielu on kehittynyt tarpeeksi hengellisesti.
3. Uudelleenherääminen: Useimmat ihmiset kokevat uudelleenheräämisen ensimmäisellä mansion world -tasolla, joka toimii koulutus- ja valmistautumispaikkana jatkoa varten. Niillä, joilla ei ole riittävästi hengellistä kasvua, heidän persoonallisuutensa lakkaa olemasta.
4. Hengellinen kehitys: Mansion world (Suomeksi Mansiomaailmat) -vaiheiden läpi kulkemalla sielu puhdistuu ja kehittyy kohti korkeampaa hengellistä ymmärrystä. Jokainen vaihe on askel kohti täydellisyyttä ja lopulta Jumalan tuntemista.
5. Paratiisiin eteneminen: Pitkän kehitysprosessin myötä sielu voi lopulta saavuttaa Paratiisin ja liittyä Jumalaan. Tämä on perimmäinen päämäärä niille, jotka valitsevat hengellisen kasvun polun. Eli me lähdemme kaukaa vähäisimmästä olotilasta kohti ydintä korkeimpaan olotilaan.

Urantia-kirjan mukaan tämä prosessi perustuu yksilön vapaaseen tahtoon – kukaan ei pakota jatkamaan elämää kuoleman jälkeen, mutta niille, jotka haluavat kasvaa ja oppia, tie on avoinna. Kirjan mukaan kuitenkin kokemus jää jumalalle, eli sitä ei ilmeisemmin poisteta.

Edellisessä blogissani koitin tehdä mahdollisimman hyvän selvityksen ihmisen sielu/tietoisuus/energia yhtälöstä, kyseinen blogi löytyy täältä: https://www.urantiakirja.fi/osa-1-2-mita-tapahtuu-kuoleman-jalkeen-ihmisen-sielu-tietoisuus-ja-energia/

Palataan hiukan edelliseen blogiin ja kirjoitan tähän sen, mitä sinne en huomannut kirjoittaa. Nimittäin, oletko herännyt joskus ja ollut aivan vinttipimeenä, sitten olet herännyt heti perään uudelleen ja tajunnut olevasi tietoinen ja huomannut, että pikkuhiljaa aivosi käynnistyvät ja ikään kuin varsinaisesti heräät unesta?

Tuo unen hetki jolloinka et ole itse tietoinen, et näe unia, sinä vain olet siinä, tietämättäsi että olet siinä, et ole olemassa vaikka olet kuitenkin sinun persoonasi, juuri sillon aivosi eivät ole teknisesti mukana pelissä vaan voit havainnoida olevasi kuitenkin persoonasi, kuten blogin alussa oli mainintaa ”ihmisen tietoisuus sammuu”, se on juurikin se tietoisuus joka sinulle tulee aivoista, mutta tietoisuuttakin on erillaista, on nimittäin persoonallista / sielullista tietoisuutta, sekä aivoista käsin olevaa tietoisuutta, näillä on valtavan suuri ero, nimittäin kuten aikaisemmassa blogissa tuli todettua, että meidän sieluahan täällä kasvatetaan ja jos sielu on riittävän kypsä, se alkaa jo itsessään hieman tunnistamaan tietoisuutta, alkaa olla olemassa, kuten alussa oli maininta ”Tämä tapahtuu kuitenkin vain, jos sielu on kehittynyt tarpeeksi hengellisesti”. Otetaan vielä huomioon sekin seikka, että sielu ei tunne aikaa, nimittäin tuo edellämainittu tila kun heräät ja olet aivan kuutamolla kuka olet, mikä olet, ihan kuin kehoa ei edes olisi, niin sillon ”aika” ei ole todellinen, ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan, ei murheita, ei vihaa, ei surua, katkeruutta, ei yhtikäs mitään, vain sinun persoonasi, aidoin olomuoto sinusta, kun heräät kaikki nuo tunteet tulevat aivoistasi ja kytkeytyy sieluusi ego vs sielu, yhtäkkiä koet olevasi väsynyt, ehkä ärtynyt tai iloinen ja onnellinen, se kaikki tulee kehostasi.

Kun ihminen kuolee, koko tämä keho aivoineen, tietoisuuksineen, muistoineen ja muisteineen kuolee, se sammuu kokonaisuudessaan, eikä sitä voi herättää eloon uudelleen, eikä sitä myöskään herätetä eloon uudestaan, se oli siinä ja kaikki se energia sulautuu takaisin energiakiertoon, eli ”maasta sinä olet tuleva ja maaksi sinä olet palaava” <- Tuo koskee nimenomaan sitä egoa, eli sinun kehoasi, kuten laulussakin lauletaan ”Kahden maan kansalainen” niin kyllä, sinä olet keho & sielu ja Urantia-kirjassakin nämä taivaalliset olennot sanovat, että heille me olemme henkiä joilla on keho, mutta meille me olemme kehoja joilla on henki. Elokuvissa käytetään lausetta ”Pääset pian hengestäsi”, tässä suhteessa se tarkoittaa keskustelua nimenomaan keholle, keho pääsee hengestään ja juuri se henki on aidoin sinä, eli sinun ego pääsee kumppanistaan sielusta.

Mitä sitten tapahtuu kun keho kuolee? Noh, keho kuolee ja sielu jatkaa olemistaan, sitten alkaa siirtymä prosessi, siihen on muutamia variaatioita.

Siirtymävaihtoehdot:
Joskus yksilöt, joiden hengellinen kehitys on vähäisempi, voivat joutua odottamaan aikakauden loppuun saakka, jolloin tapahtuu kollektiivinen ylösnousemus.

Välittömästi siirtyvät (ylösnousemushetkellä)
Jos yksilö on hengellisesti kehittynyt ja täysin yhdistynyt suuntaajaansa (Jumalan sisäinen henki), hän voi siirtyä suoraan mansiomaailmoihin ilman välivaihetta.

Normaali viive (kolmantena päivänä)
Useimmat kuolevaiset herätetään ensimmäisessä ylösnousemuksessa (ns. dispensaatioylösnousemus), joka tapahtuu kolmantena päivänä kuolemasta.

Heidät jälleenkootaan morontia-elämässä ensimmäisellä mansiomaailmalla.
Pitkä odotus (aikakauden lopussa)

Johtopäätös:
Useimmat kuolevaiset eivät siirry heti mansiomaailmoihin, vaan siirtymässä voi olla viiveitä riippuen hengellisestä kehityksestä ja ajallisista tekijöistä. Poikkeuksena ovat ne, jotka ovat jo täysin yhdistyneet suuntaajaansa, jolloin siirtymä voi tapahtua välittömästi.

Urantia-kirjan mukaan kuoleman jälkeen tapahtuu useita vaiheita, jotka liittyvät kuolevaisen hengelliseen ja henkiseen olemukseen. Kun ihmiskeho kuolee, se ei ole koko persoonallisuuden loppu. Kirja kuvaa, miten persoonallisuus (tai identiteetti) ei ole fyysisesti riippuvainen kehosta, vaan se jatkaa olemassaoloaan hengellisessä muodossa.

Urantia-kirja kuvaa kuolevaisen sielun matkaa ja hengellistä kehitystä elämän aikana ja sen jälkeen varsin yksityiskohtaisesti. Tässä järjestelmällinen selitys siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja kuinka se liittyy suuntaajaan ja serafeihin:

1. Kuolevan sielun tila ennen siirtymistä:

• Elämän aikana: Kuolevaisella on sisällään suuntaaja, joka on Jumalan henki. Suuntaaja vaikuttaa koko elämän ajan ja ohjaa ihmisen hengellistä kehitystä (johdatus), auttaen häntä ottamaan askeleita kohti hengellistä täydellisyyttä. Suuntaaja ei kuljeta persoonallisuutta tai sielua kuoleman jälkeen, mutta se valmistaa yksilön hengelliseen matkaan ja varmistaa, että hän on valmis siirtymään seuraaviin maailmoihin.
• Kuolema: Kun kuoleva kuolee, hänen fyysinen kehonsa ei ole enää käyttökelpoinen. Kuoleman hetken jälkeen persoonallisuus ja mielen kokemus (mielelliset ja hengelliset elementit) eivät kuole, vaan ne jatkavat olemassaoloaan.

2. Serafi kuljettaa sielun:

• Serafit: Kun kuoleva sielu eroaa fyysisestä kehosta, sen persoonallisuus ja hengellinen olemus siirtyvät serafin hoivaan. Serafi on korkeampi hengellinen olento, joka toimii kuolevaisen kuoleman jälkeisen matkan kuljettajana.
• Kuljetusprosessi: Serafi kuljettaa kuolevaisen persoonallisuuden ja mielen kuoleman jälkeen pois fyysisestä maailmasta ja vie sen ”odotustilaan” tai suoraan morontiatilaan, joka on tilan ja olemuksen yhdistelmä fyysisen ja hengellisen olemuksen välillä.
• Morontia: Tämä vaihe ei ole täysin fyysinen eikä täysin hengellinen, vaan se on uusi kehityksen taso, joka on lähempänä hengellistä olemusta kuin maallista. Kuolevaisen sielu saa morontiakropan, joka ei ole enää maallinen, mutta ei myöskään täysin hengellinen.

3. Suuntaajan rooli kuoleman jälkeen:

• Suuntaaja elämän aikana: Suuntaaja toimii koko elämän ajan, kehittäen kuolevaista hengellisesti ja valmistellen häntä kuoleman jälkeisiin vaiheisiin. Se ei itse kuljeta sielua, mutta se on mukana valmistamassa sielua, jotta se olisi valmis hengelliseen heräämiseen.
• Suuntaajan rooli kuoleman jälkeen: Kuoleman jälkeen suuntaaja ei enää ole mukana suoraan sielun kuljetuksessa, koska sen rooli on valmistella kuolevaista hengelliseen kehitykseen elämän aikana. Sielu on kuitenkin suuntaajan vaikutuspiirissä edelleen, mutta se ei ole enää vastuussa kuolevaisen siirtymisestä.

4. Herääminen morontiatilassa:

• Ylösnousemus ja herääminen: Kun kuolevaisen sielu on kuljetettu morontiatilaan, se kokee ensimmäisen ylösnousemuksen. Herääminen tapahtuu, kun sielu on valmis siirtymään korkeampiin hengellisiin maailmoihin. Tämä herääminen voi tapahtua kolmantena päivänä kuoleman jälkeen, mutta se voi myös vaihdella yksilöittäin.
• Herääminen morontiatilassa: Heräämisen jälkeen sielu on hengellisesti elpyneenä ja valmiina siirtymään mansiomaailmoihin, jotka ovat hengellisiä maailmoja. Morontiatila on kuin ”välitila”, jossa sielu odottaa ja valmistautuu hengellisiin kehitysvaiheisiin.

5. Heräämisen jälkeinen toiminta:

• Morontiatilat ja edistyminen: Morontiatilassa yksilö alkaa kehittyä hengellisesti, opiskellen ja harjoitellen hengellisiä kykyjä. Tässä vaiheessa sielu liikkuu mansiomaailmoihin, joissa se voi edetä eri tasoilla.
• Mansiomaailmat: Sielu kulkee mansiomaailmojen kautta, jotka tarjoavat mahdollisuuden henkiseen kehittymiseen. Sielu oppii ja kasvaa näissä maailmoissa, kunnes se saavuttaa korkeamman henkisen tason ja on valmis seuraavalle tasolle.

Kysymyksiähän voi herätä tässä kohtaa, nimittäin itselleni tämä oli suurin mysteeri siinä suhteessa, että luulin aluksi suuntaajan olevan nimenomaan se olento, joka jatkaa matkaansa, mutta kirjaa edelleen lukien oivalsin, että me olemme yhteydessä suuntaajan kanssa ja hän kun ei ole osa tätä fyysistä maailmaa, niin hän tuo mukanaan meidän tietyt muistot, hänhän seuraa meitä meidän askareissamme ja on osa meidän elämää täällä evoluutionaarisessa elämässä.

1. Suuntaajan matka kuoleman jälkeen:

• Suuntaaja lähtee ”matkalle” kuoleman jälkeen: Kun kuoleva kuolee, suuntaaja ei ole enää suorassa vuorovaikutuksessa kuolevaisen kanssa sillä tavoin kuin elämän aikana maapallolla. Sen sijaan se menee ”matkalle/opiskelemaan”, joka liittyy sen omaan hengelliseen kehitykseensä ja valmistautumiseensa palata sielun luo myöhemmin.
• Suuntaajan matka liittyy sielun tilaan: Tämä matka liittyy siihen, että suuntaaja käy hengellisellä matkalla, jossa se toimii osana korkeampaa jumalallista järjestelmää. Se ei ole ”sielu”, joka siirtyy fyysisesti, vaan suuntaajan hengellinen olemus on yhteydessä ykseyteen ja menee hengellisesti eteenpäin sielun kehitystä varten.

2. Suuntaajan paluu herätyssaleihin:

• Herätyssalit: Kun kuolevaisen sielu on herännyt ja siirtynyt herätyssaleihin, suuntaaja palaa sielun luo. Herätyssalit ovat eräänlaisia hengellisiä tiloja, joissa kuolevaiset sielut heräävät ja valmistautuvat eteenpäin siirtymiseen kohti hengellistä kehitystä.
• Suuntaajan rooli paluun jälkeen: Palatessaan suuntaaja jälleen yhdistyy sieluun, mutta tällä kertaa se ei ole enää vain hengellinen opastaja, vaan se on mukana prosessissa, jossa sielu jatkaa matkaansa kohti hengellistä kypsyyttä ja ylösnousemusta. Tämä paluu voi tapahtua heti herätyksen jälkeen

Me siis kuolemme täällä kehollisesti ja kehomme lakkaa olemasta, sielumme siirretään ja se herää mansiomaailmoissa herätyssaleissa aloittaen elämänsä siellä uudessa kehossaan ja jatkaa matkaansa.

Kirjassa on mainittu paljon siitä, mitä ihminen touhuilee kuoleman jälkeisen siirtymäprosessin jälkeen ja vielä siitäkin eteenpäin on kuvailtu millainen ensimmäinen herääminen on, millaista siellä on, mitä tehdään ja mitä touhuillaan, tämä blogi ei varsinaisesti liity nykyisen kehokuoleman jälkeiseen elämään, mutta voin tehdä siitäkin blogin mikäli tahdot, kirjoita tämän blogin kommentteihin mikäli tahdot kuulla enemmän mansioelämästä eli taivaasta!?

Nyt siis tiedämme suurinpiirtein tiivistetysti mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, kysymys kuitenkin varmasti herää tässä kohtaa, että elämmekö täällä simulaatiossa?

Vastaus on kyllä, mutta me emme elä simulaatiossa siten kuten useimmat teoriat selittävät, mutta kaikesta päätellen tämä evoluutionaarinen maailma jossa nyt elämme ei ole ”aidoin”, sitä ei ole luotu vaan sen on annettu tapahtua, kun taas mansiomaailmat ovat arkkitehtoonisia eli luotuja, siispä niiden on oltava aitoja. Kirjassa mainitaan myös, että arkkitehtooniset maailmat eli mansiomaailmat ja morontiakehot sisältävät enemmän rakenteellista kestävyyttä, ne eivät ole matalaa värähtelyä kuten meidän elämän fysiikka on täällä nyt, vaan ne ovat tiheämpää ja ”oikeaa” ainetta.

Koska elämämme täällä on vain lyhyt pieni hetki, niin voitaisiin sanoa tämän olevan aloituspaikka tai persoonallisuuden kehittymiselle kohtu, kun persoonallisuus/sielu on riittävän kehittynyt, on sen aika jatkaa matkaa.

Mutta, eipä lopeteta blogia vielä tähän, sillä ensimmäinen mansiomaailma ei ole ainoa, sieltä se matka vasta alkaa ja se on fyysinen, vaikka chat gpt yrittää sanoa ettei se olisi. Arkkitehtooninen kaikkeus on fyysinen todellisuus ja tämän evoluutionaarisen yläpuolella korkeammassa värähtelyssä, se on siis taivas ja sieltä matkamme alkaa kohti ydintä, eli paratiisia.

Koska ensimmäinen mansio ei ole päätepiste ja sekin on fyysinen, niin onko paratiisi sitten fyysinen? Kirjassa on kerrottu paljon ”Paratiisin saarista”, se on valtavan kokoinen, niin suuri ettei käsityskykyni riitä sen ajattelemiseen, asia on kuitenkin niin, että ilmeisemmin sielu on se joka on irrallaan järjestelmästä ja paratiisi on irrallaan ajallisuudesta, tällöinhän evoluutionaarinen eli tämä nykyinen maailma ei ole varsinainen todellisuus, eikä ole mansiomaailmatkaan vaan nimenomaan henkimaailmat ovat se varsinainen ajattomuudessa oleva kokonaisuus, tästä kaikesta päätellen voidaan ajatella, että kyllä elämme simulaatiota, sillä kaikkeuden olemassaolo on kuin jumalan ajatus ja hänen tapansa kokea kaikki.

Koska meidän määränpää on saapua ja saavuttaa itse korkein olento ja kaikkeuden ydin, niin mehän olemme kokemassa kaikkia mahdollisia variaatioita, mutta me elämme ajallisuudessa nyt, korkein olento elää ajattomuudessa, me olemme se kokemus, me olemme se kaikki ja se kaikki on jo tapahtunut ajattomuudesta katsottuna nopeammin kuin silmänräpäys.

Voimme vielä jatkaa loppuun kysymys/vastaus ajattelua ”Onko olemassa rinnakkais universumeja?” Vastaus kysymykseen on kyllä, sillä kirjassa mainitaan se, että jos meillä olisi riittävästi kokemusta, hyvä navigointi ja oikeanlainen kulkupeli, voisimme mennä suoraa sinne missä tämän Nebadonin paikallisuniversumin pääkaupunki sijaitsee, ongelma olisi vain se, että me emme näkisi siellä mitään, sillä edelleen kyse on korkeammasta värähtelystä jota meidän fyysinen keho ei kykene tuntemaan, näkemään tai edes havaitsemaan, eli tällöinhän voidaan päätellä, että tässä on rinnakkain ainakin kaksi universumia.

Lopunviimein me elämme isän ajatusta, hän on ylläpitäjä, luoja, energia ja kaikkeuden olevaistuma, jos joku olisi simulaatiota se olisi tämä elämä. Mutta, tämä on vain kehno teoria jonka yritin tulkata, jotta asiaa voi toki ajatella näinkin, mutta todellisuudessa tämä on ihan oikea maailma missä elämme, mutta todellisempaa on myös tiedossa kuoleman jälkeen!

Koko tämä matka on kuvailtu mielestäni todella hyvin tällä videolla: https://www.youtube.com/watch?v=eDmwAV0CX3o

Jatketaan keskustelua kommenteissa! 🙂