Urantiakirja.fi

Ajattelin tehdä tästä kaksi osaisen blogin, sillä ne kulkee käsikädessä toistensa kanssa, tämä ensimmäinen osa käsittelee ihmisen kehon toimia ja toinen osa liittyy aiheeseen, sillä juurikin se osa mitä tässä blogissa aijon käsitellä jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen.

Olin menossa nukkumaan, kuten tavallisestikkin iltahämärässä alkaa väsyttämään ja uni alkaa tulemaan silmiin, siinä sitten tapani mukaan pohdiskelin kaikenlaisia mielessäni ja mietin kuinka rajoittunut ihminen todella on. Otetaan rajoittuneisuudesta esimerkiksi se, että sinä voit huutaa mielessäsi, mutta sen voimakkuus ei kasva, et voi siis korottaa tai nostaa äänen volyymia edes omassa mielessäsi, kuin siinä olisi jokin filtteri ja hämmästyttävää on se, että tämä ominaisuus ymmärtääkseni on kaikilla, kokeile vaikka!

Toinen on näkökyky, me emme havaitse montaakaan väriä, emme näe gravitaatiota saati magneettikenttiä, myöskin silmät sekä näköhermostomme aivoissa päättävät mitä oikeasti edes näemme, tämä liittyy myös tulevaan blogiin jossa aijon käsitellä aihetta ”Elämmekö simulaatiossa”. Näkökykymme on muutenkin hyvin rajattu, vain pieni piste näkökentän keskellä joka hahmottaa ”todellisuuden” ja ääreisnäkö on monien tutkimuksien kautta todettu aivojen ”generoimaksi” illuusioksi, eli aivot vain täydentävät kykyjensä mukaan ääreisnäön, jos tämä aivoalue on vaurioitunut niin ihmisellä on putkinäkö.

Ihmisen multitasking kykyjä on mitattu, me emme käytännössä pysty käsittelemään useita asioita samaan aikaan, vaikka se tuntuukin välillä siltä, että kykenemme tekemään monia asioita niin todellisuudessa hyppäämme nopeasti asiasta toiseen ja takaisin, se luo illuusion multitasking toimista, mutta samaan tapaan kuin näönkin puolesta, aivomme keskittyvät lopunviimein vain pieneen ydintehtävään priorisoiden sen tärkeyden milläkin hetkellä, jotkin aivojen toimintoja häiritsevät huumausaineet lakkauttavat mahdollisuuden keskittyä muihin asioihin ja antavat vaikutelman, että voisimme keskittyä johonkin asiaan supertarkasti, mutta oikeasti aivot keskittyvät silloin epäolennaiseen ja jää ”jumiin” eikä etene, varsinkin kun aivotoiminta on hidastunut, mutta se luo ”illuusion” siitä, että voisimme keskittyä yhteen asiaan supertarkasti ja samalla estää nopean hypyn seuraavaan aiheeseen, ihan kuten putkinäkö tekee näköaistin kanssa.

Oletko kuullut sanonnan ”Mikäli pääsi on kipeä, lyö varpaasi seinään, eikä päätä enään särke?”, tämä hassu heitto on vanhaakin vanhempi, mutta siinä on myös samassa opetus jonka joku on huomannut jo aikoja sitten, eli edes hermostomme ei kykene välittämään tietoa meille kaikesta kokoaikaa, otetaan esimerkiksi se, että ajattelitko juuri nyt sitä että hengität? Pumppaako sydämmesi sinun vai aivojen tahdosta? Oletko ajatellut tätä lukiessasi kertaakaan päänahkaasi tai vaikkapa sormenpäitä? Voin miltein olettaa, että keskityit tähän aiheeseen ja kaikki muu jäi sivummalle, mutta jos kysyn ”Kutiaako selkäsi?” ja puhun aiheesta, hetken päästä keskityt selkääsi ja huomaat että siellä saattaa olla jokin ihohuokonen tukossa ja raapimalla saat sen auki tai näin minä olen ymmärtänyt kutinan toimivan, korjaa jos olen väärässä koska en tahtoisi hypätä nyt googleen ja alkaa keskittymään toiseen asiaan. 😀

Meidän kehomme on kuin superhieno tietokone & robotti, jotkut hehkuttavat AI teknologian hienoutta, mutta meidän aivomme pieksevät sen mennen tullen edelleen, sillä otetaan huomioon meidän datakeskus, sen jäähdytys, sen tajuton muistikapasiteetti sekä se mitä se ohjailee kokoajan, nimittäin lista on tavattoman pitkä, jos luettelen sinun kehossasi meneillään olevia tapahtumasarjoja, se on niin valtava kokonaisuus, ettei tällä hetkellä taida olla mitään konetta joka prosessoi yhtäpaljon yhtäjaksoisesti ja yhtä pienellä aivokapasiteetilla asioita, tähän yhtälöön kun heitetään vielä se, että sinun aivoissasi on kaikille aisteille sekä mielikuvitukselle, muistoille ja kaikelle oma prosessointinsa ihan tunteista mielihaluihin saakka ja kaikki tämä on koulutettavissa, ja siis kyllä, voit siis todella kouluttaa aivojasi erillaisiin toimiin, minun tapauksessa tämä blogien kirjoittaminen on se mihinkä olen aivojani kouluttanut.

Ihmisellä on noin 86 miljardia hermosolua (neuronia) aivoissa. Lisäksi aivoissa on suunnilleen yhtä paljon tukisoluja (gliasoluja), jotka auttavat hermosoluja toimimaan optimaalisesti. Hermoston sähköimpulssit (toimintapotentiaalit) kulkevat hermosoluissa nopeudella 1–120 m/s, riippuen mm. hermosolun paksuudesta ja myeliinistä. Yksi hermosolu voi laukaista noin 1–200 impulssia sekunnissa (Hz). Joillain nopeimmilla neuroneilla tämä voi nousta jopa 1000 Hz:iin (1 kHz).

Jos vertaamme tätä tietokoneisiin:

• Yksi megahertsi (MHz) tarkoittaa miljoona sykliä sekunnissa, mutta yksittäinen aivosolu toimii vain enintään tuhansia kertoja sekunnissa.
• Yhden neuronin kellotaajuus voisi siis olla enintään noin 1 kHz, mikä on miljoona kertaa hitaampi kuin nykyaikaiset tietokoneprosessorit, jotka toimivat gigahertsien (GHz) alueella.

Aivojen teho ei kuitenkaan tule yksittäisen solun nopeudesta, vaan massiivisesta rinnakkaisprosessoinnista!

Vaikka yksittäinen neuroni on paljon hitaampi kuin tietokoneen transistorit, aivot käsittelevät tietoa 86 miljardin neuronin verkostona, jossa jokainen neuroni voi olla yhteydessä jopa 10 000 muuhun neuroniin. Tämä tekee aivoista erittäin tehokkaat ja monimutkaiset, vaikka yksittäisten solujen nopeus on alhainen verrattuna tietokoneisiin.

Jos lasketaan aivojen kokonaiskellotaajuus rinnakkaisuuden perusteella:

• Yksi neuroni voi käsitellä tietoa noin 1–1000 Hz (1 kHz).
• Neuroneja on noin 86 miljardia.

Jos oletetaan kaikkien neuronien toimivan yhtä aikaa täydellä 1 kHz nopeudella, saadaan: 86×109×1 kHz=86×1012 Hz=86 terahertsia¨ (THz)86 \times 10^9 \times 1 \text{ kHz} = 86 \times 10^{12} \text{ Hz} = 86 \text{ terahertsiä (THz)}86×109×1 kHz=86×1012 Hz=86 terahertsia¨ (THz)

Aivojen rinnakkainen ”kellotaajuus” voisi siis olla jopa 86 THz!

Tämä on paljon enemmän kuin nykyisten tietokoneiden prosessorit, jotka toimivat gigahertsien (GHz) alueella. Tämä selittää, miksi aivot voivat käsitellä niin paljon tietoa samanaikaisesti, vaikka yksittäiset neuronit ovat hitaita verrattuna transistoreihin.

💡 Mutta! Aivot eivät ole puhdas ”kello-ohjattu” järjestelmä kuten prosessori. Kaikki neuronit eivät toimi jatkuvasti maksimitahdilla, ja tiedon prosessointi ei ole yhtä lineaarista kuin tietokoneessa. Siksi aivojen ja tietokoneiden suorituskyvyn vertailu pelkän taajuuden perusteella ei ole täysin yksiselitteistä.

Aivoista voitaisiin jaaritella lähes loputtomiin, eli aivojen osa-alueista, hermostojen toimista ja varsinkin muistista. Mietippä mitä muistat, kaiva niitä ensimmäisiä eli ”vanhimpia” muistojasi esiin ja pohdippa hetki, oliko sinulla jokin tunne, eli tuntuiko se asia tai opitko siitä jotakin? Usein aivomme muistavat lähitapahtumat hyvin (Lähimuisti) ja sitten on varsinainen muistikapasiteetti johonka aivot useimmiten yön aikana tallentavat tietoa myöhempää käyttöä varten kuten kokemuksia, tunteita, tilanteita yms. Useimmiten tunteelliset asiat ovat niitä, mitä aivot säilyttävät ja siihen on myös syynsä, sillä niillä oli merkitystä. Olenkin miettinyt, että kirjataanko elämästämme juurikin vain ne osat, mitä aivotkin tallentavat nykyisellä tyylillään ja muu on ”turhaa” roskakori kamaa. Tällä filosofisella ajatuksella voisi sanoa ”Tee asioita joilla on merkitystä”

112:5.21 (1235.3) Ja kun näin heräät Jerusemin mansiomaailmoissa, olet siinä määrin muuttunut, niin suuri on oleva hengellinen muodonmuutos, että ilman Ajatuksensuuntaajaasi ja kohtalonsuojelijaasi, jotka niin täydelleen liittävät uuden elämäsi uusissa maailmoissa entiseen elämääsi ensimmäisessä maailmassa, sinun olisi aluksi vaikeata yhdistää uutta morontiatietoisuutta elpyvään, edellistä identiteettiäsi edustavaan muistiaineistoon. Henkilökohtaisen minuuden jatkumisesta huolimatta enin osa kuolevaisena vietetystä elämästä tuntuisi ensin epämääräiseltä ja utuiselta unelta. Mutta aika selventää monet kuolevaiselle ominaiset mielteet.

112:5.22 (1235.4) Ajatuksensuuntaaja elvyttää ja palauttaa mieleesi vain ne muistikuvat ja kokemukset, jotka ovat osa universumissa elettävää elämänvaihettasi ja jotka ovat sille välttämättömiä. Jos Suuntaaja on ollut mukana jonkin ihmismielessä esiintyneen asian kehityksessä, nämä arvokkaat kokemukset säilyvät Suuntaajan ikuisessa tietoisuudessa. Mutta suuri osa menneestä elämästäsi ja sen muistoista, niillä kun ei ole hengellistä merkitystä eikä morontia-arvoa, tulee aineellisten aivojen mukana tuhoutumaan. Suuri osa aineellisesta kokemuksesta katoaa tehtävänsä tehneenä tukirakennelmana, joka toimi sinulle siltana morontiatasolle, eikä siten enää universumissa palvele mitään tarkoitusta. Mutta persoonallisuus ja persoonallisuuksien väliset suhteet eivät koskaan ole mikään tukirakennelma; kuolevaisen persoonallisuussuhteita koskevalla muistiaineksella on kosmista arvoa, ja se säilyy. Mansiomaailmoissa sinä tunnet ja sinut tunnetaan, ja mikä vieläkin ihanampaa: muistat entiset kumppanisi Urantialla viettämäsi lyhyen mutta jännittävän elämäsi ajalta, ja nämä muistavat sinut.

Noniih, tämän ”lyhyen” selonteon jälkeen voimme hypätä siihen mistä alussa puhuinkin, eli siihen kun makasin sängylläni ja pohdin kaikenlaista ”kevyttä”. Mietin, että minulla on raajat kuten jalat ja kädet, mutta en minä tai ei minuus ole siellä, jos mietin missä minä olen niin osoitan päätäni, tarkemmin osoitan aivojani, sillä jos raajat viedään, näkö, kuulo, haju, oikeastaan kaikki aistit niin olen edelleen ytimessä eli aivoissa, siellä ajattelen, pohdin ja aivoni työskentelevät.

Ihmisen keho on kuin robotti, se toimii sähköimbulsseilla, aivoista lähtee käsky / ärsyke lihakselle ja se liikkuu, näin koko keho toimii, samalla aivot pyörittävät koko tätä robotiikkaa ilman, että välttämättä edes huomaisit, jos tämä nähtäisiin koodina, todennäköisesti se rullaisi näytöllä sitä vauhtia, että emme ehtisi mitenkään edes lukemaan yhtäkään kohtaa, tekstiä vain vilistäisi rivitolkulla yötä päivää.

Siinä sitten mietin hermostoja, sähköimbulsseja ja kokonaisuutta, jos tuon hermoston veisi pois MUTTA HEUREKA! juurikin se hermosto on se osuus jonka minä tunnen, sillä sehän välittää informaatiota aivoilleni, enhän minä tuntisi ilman hermostoa jos nahkani kutiaa, hermosto on siis tärkeä osa kehoa, mutta harvoin siitä edes puhutaan.

Noh, jos otetaan myös hermosto pois kuvioista, ei ole kuin aivot ja leikitään hypoteettisesti, että aivot silti toimisivat ilman verta ja ravintoa ylipäätään, niin voidaanko ajatella siten, että se meidän sielu / tietoisuus / energia on nimenomaan se sähköinen elementti siellä aivoissa, sillä mikäli sitä ei ole tai se toimii heikosti, me olemme tiedottomia, emme ole ”olemassa” sillä hetkellä? Mutta, jotkut kertovat olleensa kehon ulkopuolella, no voisimmeko tästä päätellä, että nimenomaan se sähköenergia on se henki eli sielu eli tietoisuus ja se on siirtynyt ominvoimin kehon ulkopuolelle vahingossa, koska kehon aivojen osuus ei vedä sitä luokseen kuin magneetti? Monet myös sanovat, että eivät pystyneet kontrolloimaan liikettä, vaan saattoi lähteä vaeltelemaan päämäärättömästi, voisiko tämä johtua siitä, että juurikin tuo sähköenerginen sielu on syntynyt toimimaan yhteistyössä kehon kanssa ja tätä juuri meille opetetaan keho keholta mansiomaailmoissa, eli tuota energiakenttää kehitetään ja voimistetaan?

47:4.3 (534.7) Noustessanne mansiomaailmasta toiseen huomaatte, että ne käyvät edistyvien eloonjääneiden morontiatoimintojen osalta yhä runsaammiksi. Kulkiessanne eteenpäin panette merkille, miten mansiomaailmoissa alkaa esiintyä yhä enemmän Jerusemin piirteitä. Lasimeri ilmaantuu näkyvillenne toisessa mansoniassa. (Blogaajan huomautus: Tästä voidaan päätellä, että olemme edistyneet näkemään jotakin, mitä aiemmin emme ole havainneet)

47:4.4 (534.8) Uudelleen kehitetty ja tarkoituksenmukainen morontiaruumis saadaan, joka kerta kun edetään mansiomaailmasta toiseen. Serafikuljetuksen myötä vaivut uneen ja heräät ylösnousemussaleissa uuden, mutta kehittymättömän ruumiin omaavana, paljolti samoin kuin saapuessasi ensi kertaa mansiomaailmaan numero yksi, paitsi että Ajatuksensuuntaaja ei jätä sinua näiden mansiomaailmojen välisten siirtounien aikana. Sen jälkeen kun olet lopullisesti siirtynyt evolutionaaristen maailmojen piiristä ensimmäiseen mansiomaailmaan, persoonallisuutesi säilyy koskemattomana.

47:4.5 (535.1) Suuntaajamuistisi pysyy täysin koskemattomana noustessasi morontiaelämänvaihetta ylöspäin. Mielleyhtymät, jotka olivat pelkästään eläinperäisiä ja täysin aineellisia, luonnollisestikin tuhoutuivat fyysisten aivojen mukana, mutta Suuntaaja muodosti vastinkappaleen kaikesta, mikä mentaalisessa elämässäsi oli jäljentämisen arvoista ja eloonjäämisen kannalta arvokasta, ja se säilyy henkilökohtaisen muistin osana kautta koko ylösnousemuksellisen elämänvaiheen. Olet tietoinen kaikista muistamisen arvoisista kokemuksistasi edetessäsi yhdestä mansiomaailmasta toiseen ja universumin yhdestä lohkosta seuraavaan – aina Paratiisiin saakka. (Blogaajan huomautus: Siispä, vain persoonallisuutemme säilyy koskemattomana, muistot ovat suuntaajan tehtävänä tuoda meille, eli kehon ulkopuolinen toimija, aivojen toiminta siis ei siirry vaan se kuuluu ilmeisemmin evoluutionaarisen kehon ominaisuuksiin)

47:4.6 (535.2) Vaikka teillä on morontiaruumis, ette missään näistä seitsemästä maailmasta lopeta syömistä, juomista ettekä lepäämistä. Nautitte morontiajärjestyksen mukaista ruokaa, joka kuuluu aineellisissa maailmoissa tuntemattomaan elävän energian valtakuntaan. Morontiaruumis käyttää sekä ruoan että veden kokonaan hyödyksi, mitään jätettä ei muodostu. Pysähdypä miettimään: Mansonia numero yksi on varsin aineellinen sfääri, jolla näkyy vasta morontiamaailman ensimmäinen sarastus. Olet yhä lähes pelkkä ihmisolento, joka ei ole kovinkaan kaukana kuolevaisen elollisuuden rajoittuneista näkemyksistä, mutta jokainen maailma tuo jo esiin kiistatonta edistymistä. Sfääri sfääriltä käyt yhä vähemmän aineelliseksi, aina vain älyllisemmäksi ja hiukkasen hengellisemmäksi. Hengellinen edistyminen on suurinta näiden seitsemän edistymistä merkitsevän maailman kolmessa viimeisessä maailmassa. (Blogaajan huomautus: Siispä, olemme nimenomaan kuolevaisen elollisuuden rajoittuneita olentoja, mutta pala palalta meistä tulee älyllisempiä ja hengellisempiä)

48:1.5 (542.2) Morontiavoiman Valvojat kykenevät saamaan aikaan aineellisten ja hengellisten energioiden yhteenliittymisen. Näin he organisoivat aineellistumisen morontiaalisen muodon, joka ei torju sitä, että sen päälle lisätään vielä valvova henki. Nebadonin morontiaelämän läpi edetessäsi nämä samat kärsivälliset ja taitavat Morontiavoiman Valvojat antavat käyttöösi peräjälkeen 570 morontiaruumista, joista jokainen on asteittain etenevän muodonmuutoksesi yksi vaihe. Aineellisista maailmoista lähtösi jälkeen käyt läpi täsmälleen 570 erillistä ja astetta edellistä korkeammalla olevaa morontiamuutosta, ennen kuin sinut asetetaan Salvingtonissa ensimmäisen asteen hengeksi. Kahdeksan näistä muodonmuutoksista tapahtuu järjestelmässä, seitsemänkymmentäyksi konstellaatiossa ja 491 Salvingtonin sfääreillä oleskelun aikana.

48:1.6 (542.3) Sinä aikana, jolloin elät kuolevaisen lihallisessa hahmossa, jumalallinen henki on sinussa miltei kuin jonakin erillisenä – todellisuudessa ihmisen on vallannut Universaalisen Isän lahjoittama henki – mutta morontiaelämässä hengestä tulee todellinen osa persoonallisuuttasi, ja kokiessasi mainitut 570 asteittain etenevää muodonmuutosta yhden toisensa jälkeen nouset luotujen olentojen elämän aineellisesta olotilasta hengelliseen tilaan.

Mielestäni tämä tapaus alkaa pikkuhiljaa aukenemaan, mutta eipä vielä lopeteta blogia tähän, sillä vastahan päästiin alkuun pohdinnoissa!

Edellämainituista sekä monista muista kohdista kirjaa, tiedettä kuin omia ajatuksiakin hyödyntäen tulin siihen tulokseen, että ihmisen sielu/tietoisuus/persoonallisuus on osa aivoja, tai oikeastaan erillinen mutta kuitenkin osa, se on se joka kontrolloi sitä kaikkea, mutta muuten se on kuin:

111:1.6 (1217.1) Mieli on se kosminen instrumentti, jolla ihmisen tahto voi soittaa hävityksen epäsointuja tai josta tämä sama ihmistahto voi loihtia esiin jumalaansamastumisen ja sitä seuraavan ikuisen eloonjäämisen ihania säveliä. Ihmiselle lahjoitettu Suuntaaja on täysin kuuro pahuudelle ja on syntiin kykenemätön, mutta turmeltuneen ja omaa etuaan ajavan ihmistahdon synnilliset vehkeilyt voivat tosiasiassa väännellä ja vääristää kuolevaisen mielen ja tehdä siitä pahan ja ruman. Tästä mielestä on Jumalaa tuntevan ihmisen henkisesti valaistuneen tahdon mukaisesti yhtä hyvin tehtävissä jalo, kaunis, tosi ja hyvä – eittämättömän suuri.

Ja vielä tämä lainaus, joka on yksi lempikohtani kirjassa:

111:1.9 (1217.4) Mieli on oma purtesi, Suuntaaja on luotsisi ja ihmistahto on kapteeni. Tämän kuolevaisaluksen päälliköllä tulisi olla niin paljon viisautta, että hän uskoisi jumalalliselle luotsille taivaaseen nousevan sielun opastamisen ikuista eloonjäämistä merkitseviin morontiasatamiin. Silkkaa itsekkyyttään, velttouttaan ja synnillisyyttään ihmistahto voi torjua tällaisen rakastavan luotsin antaman opastuksen ja lopulta ajaa kuolevaisena elettävän elämänvaiheensa haaksirikkoon torjutusta armosta muodostuville tuhoisille matalikoille ja omaksutusta synnistä koostuville kareille. Kun annat siihen suostumuksesi, niin tämä uskollinen luotsi vie sinut turvallisesti ajallisuuden esteiden ja avaruudessa kohdattavien hankaluuksien ylitse itsensä jumalallisen mielen lähteille ja vielä senkin tuolle puolen, itsensä Suuntaajien Paratiisin-Isän luo.

48:6.2 (551.7) Teidän tulisi ymmärtää, että ylösnousevan kuolevaisen morontiaelämä alkaa itse asiassa asutuissa maailmoissa sielun hedelmöitymisen hetkellä, sinä hetkenä, jolloin henkeä oleva Suuntaaja asettuu moraaliseen valintaan kykenevän luodun olennon mieleen. Ja siitä hetkestä lähtien tällä kuolevaisen sielulla on potentiaalinen kyky kuolevaisen tasoa korkeampaan toimintaan, jopa kyky tulla tunnistetuksi paikallisuniversumin morontiasfäärien korkeammilla tasoilla.

48:6.32 (554.6) Kaikki nämä enkelit kuuluvat siihen muistiinmerkitsijöiden ketjuun, joka ulottuu ajallisten tosiasioiden ja ikuisten totuuksien alimmista varjelijoista korkeimpiin. Jonain päivänä he vielä opettavat sinua etsimään sekä totuutta että faktaa, laajentamaan sekä sieluasi että mieltäsi. Sinun pitäisi jo nyt oppia kastelemaan sydämesi puutarhaa yhtä hyvin kuin etsimään tiedon kuivia hiekka-aavikoita. Muodot ovat arvottomia, kun läksyt on opittu. Kananpoikaa ei voi saada ilman munankuorta, mutta kuorella ei ole enää mitään arvoa sitten, kun poikanen on kuoriutunut. Mutta joskus erhe on niin suuri, että sen oikaiseminen ilmoituksen avulla olisi kohtalokasta niille hitaasti ilmaantuville totuuksille, jotka ovat välttämättömiä kokemuksen kautta tapahtuvalle erheen hylkäämiselle. Kun lapsilla on ihanteensa, älkää karkottako niitä; antakaa niiden kasvaa. Ja samalla kun opitte ajattelemaan kuin aikuiset, samalla teidän tulisi myös oppia rukoilemaan kuin lapset.

Tuossa se tärkeä kohta tulikin, huomasitko? ”Laajentamaan sieluasi että mieltäsi”, tästä voidaan siis päätellä, että sielu = energia, mieli = aivotoiminta. Sielu on ilmeisemmin pääasiassa persoona ja persoonan energia kehittyy, se alkaa myös toimimaan kuin henki, siksi me ei välttämättä täällä evoluutionaarisessa maailmassa ihan välttämättä edes huomata olevamme kaksi olentoa jonka sisällä toimii myös jumalan osanen eli suuntaaja joka on myös osa meitä. Matka tälle sielun kehittymiselle on mitä ilmeisemmin todella pitkä, mutta meidän tietoisuus/sielu/persoona on siis vasta ilmestynyt, mansiomaailmoissa voisi sanoa sen syntyvän ja sitten alkaakin sen kehittyminen ja keho tukee niin täällä kuin sielläkin tuon pienen sielun kehittymistä.

0:5.6 (8.6) Nämä universaalisen todellisuuden ominaisuudet ilmenevät urantialaisen ihmisen kokemuksessa seuraavilla tasoilla:

0:5.7 (8.7) 1. Ruumis. Ihmisen materiaalinen eli fyysinen organismi. Elävä sähkö-kemiallinen mekanismi, joka on luonteeltaan ja alkuperältään eläimellinen.

0:5.8 (8.8) 2. Mieli. Ihmisorganismin ajatteleva, havainnoiva ja tunteva mekanismi. Koko tietoinen ja tiedostamaton kokemus. Älytoiminta, johon liittyy tunne-elämä ja joka ulottuu palvonnan ja viisauden kautta ylös hengelliselle tasolle.

0:5.9 (8.9) 3. Henki. Se jumalallinen henki, joka sijaitsee ihmismielessä – Ajatuksensuuntaaja. Tämä kuolematon henki on esipersoonallinen – se ei ole persoonallisuus, vaikka sen tavoitteena onkin muodostua osaksi eloonjäävän luodun persoonallisuutta.

0:5.10 (8.10) 4. Sielu. Ihmisen sielu on kokemusperäisesti hankittu. Kun kuolevainen luotu päättää noudattaa taivaassa olevan Isän tahtoa, ihmisessä olevasta hengestä tulee samalla ihmisen kokemuksessa uuden todellisuussubjektin isä. Kuolevainen ja materiaalinen mieli on tämän saman kehkeytyvän realiteetin äiti. Tämän uuden realiteetin substanssi ei ole aineellista eikä hengellistä – se on morontiaalista. Tämä on se kehkeytyvä ja kuolematon sielu, jonka on määrä voittaa ruumiillinen kuolema ja aloittaa nousu Paratiisiin.

Mielestäni homma on ratkaistu, viimeisessä lainauksessa mainitaan oleellisimmat asiat ja nimenomaan, missä se mieli asuikaan? Aivoissapa hyvinkin!

5:2.5 (65.1) Kuolevaisen ihmisen niukasti hengellistyneen ja aineellisen mielen on äärimmäisen vaikea selvästi tiedostaa sellaisten jumalallisten entiteettien kuin Paratiisin Suuntaajien henkitoimintaa. Kun mielen ja Suuntaajan yhdessä luoman sielun olemassaolo käy yhä ilmeisemmäksi, kehittyy myös uusi sielun tietoisuuden vaihe, jolloin sielu kykenee kokemaan Salaperäisten Opastajien läsnäolon ja tunnistamaan näiden hengelliset johdatukset ja muut aineellisuuden ylittävät toiminnot.

36:6.5 (404.3) Elämä, jonka Elämänkantajat antavat kasveille ja eläimille, ei kasvin tai eläimen kuoltua enää palaa Elämänkantajien luo. Tällaisesta elävästä kohteesta poistuvalla elämällä ei ole identiteettiä eikä persoonallisuutta, se ei yksilönä selviydy kuolemasta. Olemassaolonsa aikana ja aineellisessa ruumiissa ollessaan se on muuttunut, se on läpikäynyt energiaalisen kehityksen ja jää olemaan vain universumin kosmisten vahvuuksien osana. Se ei jää eloon yksilöllisenä elämänä. Kuolevaisten luotujen eloonjääminen perustuu kokonaan siihen, että kuolevaisessa mielessä kehittyy kuolematon sielu.

Ja jälleen täsmäisku ”Kuolevaisessa mielessä kehittyy kuolematon sielu”, missäs se mieli todella sijaitsikaan? Niinpä niin, aivoissa!

Tätä leikkiä voisi jatkaa hyvinkin pitkään, nimittäin näitä kohtia on todella monta ja blogista tulisi hiukan pitkä jos jokaisen etsisin ja tähän linkittäisin. Mutta lisäänpä ydin kohtia muutamia:

100:3:6 (1097.3) Vaikkei tällainen kuolevainen yliluonnollinen olekaan, hänestä on kuitenkin tosiasiallisesti tulossa yli-inhimillinen; kuolematon sielu on kehkeytymässä.

101:5:7 (1110.10) Aineellisuuden ylittävä ihmisolennon puoli: sielu tai jopa hänen sisimpäänsä kätkeytyvä henki.

101:10:7 (1117.1) Tällainen vapautunut sielu alkaa välittömästi tuntea olonsa kotoisaksi tässä uudessa universumissa, hänen omassa universumissaan.

102:2:4 (1120.1) Mutta hengellisesti valaistunut uskonnollinen sielu tietää, ja se tietää nyt.

111:1:5 (1216.6) Hallussasi olevasta universumitodellisuudesta mieli on lähes kaikki, mikä on sinun tahtosi vallassa, ja sielu – morontiaminuus – on uskollisesti kuvastava kuolevaisen minuuden ajallisuudessa tekemien päätösten satoa.

Opinpa itse uuden termin, eli sielu = morontiaminuus, eli nimenomaan persoonallisuus.

111:3:2 (1219.1) Koska sielu on aineellisuuden yläpuolella, se ei varsinaisesti toimi ihmisen kokemuksen aineellisella tasolla. … sielu on näin ollen persoonallisuuden identiteetin tulevan morontiaylläpitimen alkio.

111:3:4 (1219.3) sielu käy omaa evolutionaarista kasvuaan vastaavassa suhteessa yhä tietoisemmaksi sekä mielestä että Suuntaajasta toisiinsa liittyvinä identiteetteinä.

112:0:15 (1226.3) Suuntaaja ja persoonallisuus ovat muuttumattomia; niiden välinen suhde ( sielu) on pelkkää muuttumista, jatkuvaa kehittymistä.

112:4:13 (1232.1) Jos ihmisyksilö jää eloon viivytyksettä, Suuntaaja – niin minulle on opetettu – ilmoittautuu Diviningtonissa, jatkaa matkaansa Paratiisissa olevan Universaalisen Isän eteen, palaa sieltä välittömästi ja pääsee toimipaikkanaan olevan superuniversumin ja paikallisuniversumin Personoitujen Suuntaajien syleilyyn, saa Diviningtonin Personoidun Pääopastajan tunnustuksen ja lähtee sen jälkeen oitis ”identiteetin siirron toteutukseen” tullakseen sieltä kolmantena periodina ja mansiomaailmassa siihen aktuaaliseen persoonallisuushahmoon, joka on valmistettu ottamaan vastaan maan kuolevaisen eloonjäävä sielu, siinä muodossa, jollaiseksi kohtalonsuojelija tämän hahmon on projisoinut.

112:5:12 (1234.1) Tämä vasta ilmaantumassa oleva entiteetti on sielu, ja se selviytyy sekä fyysisen ruumiisi että aineellisen mielesi kuolemasta. … Tämä ihmisvanhemmasta ja jumalallisesta vanhemmasta syntyvä lapsi on maallista alkuperää oleva eloonjäävä elementti; se on morontiaminä, kuolematon sielu.

Kuten mainittua, kohtia on paljon. Mielestäni tämä on aika selkeää, sielu eli morontiaminuus eli persoonallisuus on se osa joka jatkaa matkaa ja täällä sen kotipaikka on aivot. Aivot itsessään on mieli ja mielen kaverina on tahto ja se tahto on sielun ominaisuuksia eli persoonallisuutta, eli morontiaminuutta.

Heitän tähän loppuun vielä esimerkin. Jos sinun tekee mieli herkkuja, se on aivojen tuotosta, jos sinun tekee mieli juosta tai tapella, se on aivojen ominaisuuksia. Jos tahdot olla hyvä, se on sielun ominaisuus, jos tahdot löytää korkeimman jumalan, se on tahdon eli sielun ominaisuus.

Meillä on siis ikään kuin tekoäly eli aivot avittamassa tämän pienen sielun kehittymistä, hänen kehittymistään valvoo suuntaaja eli monissa lähteissä tämä olento on mainittu ”Korkeampi minä” tai ”Johdattaja”, Urantia-kirjan suomennoksessa se mainitaan termillä ”Suuntaaja”, joka on osa jumalaa ja myöhemmin osa morontiaminää, eli me fuusioidumme toisiimme, hän on siis persoonaton henki ja me ihmiset olemme persoona, meistä tulee yksi olento fuusioiduttuamme ja se tarina alkaa jo täällä!

Aivojen ja mielen tehtävä, eli kehon tehtävä kokonaisuudessaan on siis tukea morontiaminän kasvamista ja personoitumista, se on selkeästi sanottuna täällä elettävämme elämän tarkoitus, tulla hyväksi persoonaksi ja kasvaa sieluna vahvemmaksi.

Ja koska nimenomaan tämä pieni kehittyvä sielu jatkaa matkaansa, niin seuraavassa blogissa käsitellään sitä matkaa, eli nimenomaan sitä ylösnousemista!