Urantiakirja.fi

Moni meistä voi kokea olevansa synnillinen, eikä se varmasti kauas menekkään siitä, kuinka synnin ja synnillisyyden voisi käsittää ihmisenä, vaikkakin meidän käsitys siitä voi poiketa suuresti korkeampien olentojen käsityksestä, niin voimme siltikin tarkastella asiaa ihmisyydestä käsin.

Urantia-kirjassa kerrotaan synnistä, mutta ottaisin käsittelyyn ensiksi Jeesuksen ja millainen hän oli, nimittäin Jeesus ei ollut yli-ihminen, hän olisi voinut tehdä monia asioita toisin, hän aiheutti mellakan, sekä sai monet ihmiset suuttumaan sekä pettymään, onko se syntiä? Pitää koettaa ymmärtää se, että Jeesus ei tahtonut saada ihmisiä suuttumaan tai pettymään, hän kuitenkin pyrki pysymään rehellisenä ja johtamaan ihmisiä kohti suurempaa ja kauniimpaa maailmaa, sillon väistämättä joku pettyy, suuttuu tai jopa kiivastuu.

173:1.6 (1890.1) Kun Jeesus oli aloittamassa puhettaan, sattui kaksi tapausta, jotka kiinnittivät hänen huomionsa: Lähistöllä olevan rahanvaihtajan pöydän ääressä oli puhjennut kiivas ja kiihkeä sanasota yhden Aleksandriasta tulleen juutalaisen väittäessä joutuneensa yliveloituksen uhriksi, ja samalla hetkellä temppelipihan täytti korvia repivä mylvintä, joka lähti liki satapäisestä sonnilaumasta sitä yhdestä eläinkarsinoiden osastosta toiseen ajettaessa. Pitäessään tauon ja pohtiessaan ääneti mutta mietteliäänä tätä kaupustelusta ja sekasorrosta kertovaa näkymää Jeesus näki lähellään erään ajatusmaailmaltaan yksinkertaisen galilealaisen, miehen, jonka kanssa hän oli kerran keskustellut Jireonissa ja jota kopeat ja mielestään muita paremmat juudealaiset nyt irvivät ja tönivät. Ja kaikki tämä yhdessä vaikutti niin, että se sai Jeesuksen sielussa aikaan yhden niistä oudoista suuttumuksentunteen kuohahduksista, joita hänellä silloin tällöin esiintyi.

173:1.7 (1890.2) Lyöden ällistyksellä lähellään seisovat apostolinsa, jotka pidättyivät osallistumasta siihen, mitä pian seurasi, Jeesus astui alas kateederilta ja meni sen pikkupojan luo, joka oli ajamassa karjalaumaa pihan poikki, otti tältä nuoraruoskan ja ajoi eläimet yhdessä hetkessä pois temppelistä. Mutta ei tässä vielä kaikki; temppelipihalle kerääntyneiden tuhansien ihmisten ihmettelevien katseiden edessä hän asteli majesteettisesti perimmäiselle karjakarsinalle ja avasi takaisin kävellessään jokaisen tallin veräjän ja ajoi ulos niihin teljetyt eläimet. Tässä vaiheessa oli kuin sähkövirta olisi käynyt paikalle kerääntyneiden pyhiinvaeltajien läpi ja päästäen ilmoille huutoja kuin kapinassa ikään he ryntäsivät kohti kauppakojuja ja ryhtyivät kääntämään nurin rahanvaihtajien pöytiä. Vajaassa viidessä minuutissa kaikki kaupankäynti oli lakaistu pois temppelistä. Siihen mennessä, kun lähistöllä olevat roomalaiset vartijat ilmestyivät näyttämölle, kaikki oli jo rauhallista, ja väkijoukot olivat asettuneet. Noustessaan taas kateederille Jeesus puhui väenkokoukselle: ”Olette tänä päivänä olleet todistamassa, mitä kirjoituksissa sanotaan: ’Minun huonettani on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.’”

Jeesus siis aloitti kiivaan ”taistelun”, mutta Urantia-kirjassa on useita kohtia, joissa käsitellään teon ja sen seurausten välistä eroa. Kirjan filosofian mukaan yksilön moraalinen vastuu liittyy hänen aikomuksiinsa ja tietoiseen valintaansa, kun taas teon seuraukset voivat ulottua pidemmälle kuin mitä tekijä on voinut ennakoida.

”Teon moraalinen merkitys riippuu sen motiivista; sen eettinen arvo määräytyy sen tulosten mukaan.”

Toisin sanoen, teon sisäinen moraalinen arvo perustuu siihen, miksi se tehtiin, kun taas sen eettinen merkitys arvioidaan sen vaikutusten perusteella.

Kirjan mukaan synti on tietoista ja tahallista jumalallisen tahdon rikkomista. Se määritellään moraaliseksi valinnaksi, jossa yksilö kapinoi Jumalan lakia ja universumin järjestystä vastaan.

Kirja erottaa kolme käsitettä toisistaan:

1. Virhe – Tietämättömyydestä johtuva erehdys, joka ei ole varsinaista syntiä.
2. Paha – Moraalisesti väärä valinta, joka ei välttämättä ole tahallinen.
3. Synti – Tietoinen ja harkittu päätös vastustaa jumalallista tahtoa.

Synti johtaa hengelliseen eristymiseen ja voi johtaa jopa ”vääryyteen”, jossa yksilö tietoisesti ja jatkuvasti hylkää totuuden ja rakkauden. Kuitenkin Urantia-kirja painottaa, että Jumala on rakastava Isä, joka antaa anteeksi niille, jotka vilpittömästi katuvat ja haluavat palata oikealle tielle.

Synti on siis asia, jota meidän ihmisten on vaikea käsitellä, on mielestäni väärin ylipäätään tai edes millään tavalla oikeutettua ihmisen tuomita käytännössä ketään, sillä me harvoin tiedämme mitä toinen ihminen oli ajatellut, mitä hän oli tarkoittanut, mitä hän on kokenut tai mitä hän pyrki tekemään, me näemme usein vain seurauksen ja itse seuraus ei ole välttämättä tuomittavaa, esimerkiksi jos joku puolustaa itseään tai on virheellisesti tulkinnut tilanteen hädässään toisin tai hänen mielessään on ollut paljon asioita jotka ovat johtaneet virheeseen, vaikka itse seuraus olisikin helposti tulkittavissa.

Yksi lempikohdistani kirjassa kuvaa hyvin asiaa mitä yritän selittää.

100:4.5 (1098.2) Loihdi ajatuksissasi kuva jostakusta alkeellisesta esivanhemmastanne ajalta, jolloin asuttiin luolissa: lyhyt, muodoton, törkyinen ja mörisevä miehenköriläs, joka seisoo hajareisin, nuija kädessä, puhkuu inhoa ja vihaa ja tuijottaa tuimasti suoraan eteensä. Moinen kuva ei suuriakaan kerro ihmisen jumalallisesta arvokkuudesta. Mutta tehkäämme kuvasta vähän laajempi. Tämän henkiin puhaltamamme ihmisen edessä kyyristeleekin sapelihammastiikeri. Hänen takanaan on nainen ja kaksi lasta. Tiedostat oitis, että tässä kuvassa näkyy alku paljolle sellaiselle, mikä ihmisrodussa on hienoa ja jaloa, mutta mies on silti kummassakin kuvassa sama. Toisessa hahmotelmassa vain on laajempi näkökulma sinua helpottamassa. Siitä nimittäin voit nähdä, mikä on tämän kehittyvän kuolevaisen motivaatio. Hänen suhtautumisestaan tulee kunnioitettava siksi, että sinä ymmärrät häntä. Jospa vain voisit luodata lähimmäistesi vaikuttimia, miten paljon paremmin pystyisitkään silloin heitä ymmärtämään. Jospa vain voisit tuntea kanssaihmisiäsi, alkaisit ennen pitkää rakastaa heitä.

Nyt ehkä ymmärrät pointtini siitä, että mielestäni ihmisellä ei ole oikeutta tuomita toisia ihmisiä, sillä me ei välttämättä ymmärretä kokonaiskuvaa, siispä me ihmiset emme ole niitä joilla on kovinkaan hyvä kyky määritellä mikä on syntiä ja mikä on synnillinen.

Me voimme kuitenkin ajatella asiaa niin, että olenko minä syntinen? Kadunko tekojani jotka olen tehnyt vain pahuuttani, olenko ottanut opikseni tekemistäni pahoista, virheellisistä tai synnillisistä teoista, sillä jumala on armo ja hän armahtaa katuvaa. Jeesus naulittiin ristillä kahden syntisen kanssa, toinen pyysi armahdusta ja katui tekojaan, muistaakseni toinen puolestaan ei katunut ja Jeesus armahti hänet, hän armahti hänet ihmisenmuodossaan, mitä siis voisimme oppia häneltä? Hän armahti, koska tämä katui niin syvästi tekojaan, hän uskoi ja rakasti kyseistä ihmistä ja antoi anteeksi, mekin voisimme tehdä niin.

Jeesus ei tuominnut ihmisenmuodossa edes itse paholaista, hän toisti useaan kertaan ”Tapahtukoon isäni tahto”, hän siirsi tietäen vastuun isälleen, eli sille olennolle joka tuntee myös ajatukset, seuraukset, syyt ja tunteet ja kaiken. Jeesus oli kuitenkin armahtamassa paholaista, mutta paholainen ei suostunut hänen armoonsa, eikä katunut tekojaan, toisin kuin tämä ristillä naulittu. Jeesus ei kuitenkaan tuominnut paholaista vaan jätti tuomitsemisen korkeimman olennon hoiviin.

Syntiä on siis se, mikäli teet isäntahdon vastaisesti ja tiedostaen sen mitä ikinä teetkin, mutta silloinkin voit saada anteeksi, mikäli aidosti kadut tekojasi, nyt pitäisikin herätä kysymys, että mikä on isän tahto ja mikä on isän tahdon rikkomista?

Urantia-kirjan mukaan Isän tahto tarkoittaa Jumalan, eli Universaalisen Isän, korkeinta ja parasta suunnitelmaa jokaisen luodun olennon elämässä. Se on yksilöllinen jokaiselle ja liittyy sielun kehitykseen, totuuden etsimiseen ja hengelliseen kasvuun kohti Jumalaa. Ihminen voi löytää Isän tahdon kuuntelemalla sisimmässään olevaa Ajatuksensuuntaajaa (jumalallinen henkiopas) ja seuraamalla totuutta, kauneutta ja hyvyyttä.

Isän tahdon mukainen elämä tarkoittaa:

• Jumalan rakastamista ja hänen tuntemisensa etsimistä
• Lähimmäisten rakastamista ja palvelemista epäitsekkyydellä
• Henkilökohtaista hengellistä kasvua ja totuuden tavoittelua

Isän tahdon rikkominen (synti)

Isän tahdon rikkominen ei Urantia-kirjan mukaan ole pelkästään sääntöjen rikkomista, vaan tietoinen ja itsepäinen päätös kääntyä pois Jumalan valosta. Se voi ilmetä:

1. Itsekkyytenä – Oman edun asettaminen muiden ja totuuden edelle
2. Totuuden hylkäämisenä – Tietoinen valheellisuuden ja petoksen valinta
3. Kapinana – Tietoinen ja tahallinen vastustus Jumalan suunnitelmaa vastaan (esim. Luciferin kapina)

Urantia-kirjassa opetetaan, että Jumala antaa anteeksi vilpittömän katumuksen, mutta jos ihminen jatkaa tietoista syntiä ja torjuu Jumalan valon, hän voi vieraantua hengellisesti niin, että lopulta hän lakkaa olemasta (persoonallisuuden sammuminen).

Tiedän monia ihmisiä, jotka pelkäävät uskomista Jumalaan, heitä jännittää muiden ihmisten reaktio ja asenne uskovia kohtaan, samoten uskovat sotivat herkästi toisien uskovien kuin ei uskovien kanssa, eikö olekkin älytöntä? Älyttömämpää on kuitenkin se, että jotkut ihmiset taistelevat hengellisyyttä vastaan, vaikka sisimmässään uskovat, ovatko he sitten pettureita? Hylkäävätkö he totuuden? En usko, sillä tämä johtuu eläimellisestä pelosta. Kuvittele mieleesi tilanne, jossa väittelet ystäviesi kanssa, huomaat yhtäkkiä olevasi väärässä ja muistat, että se on vahvin joka myöntää virheensä, sinä myönnät virheesi ja muut alkavat ilkkumaan kuinka typerä, idiootti ja älytön olet, se ei tunnu varmasti mukavalta? Mitä jos he olisivatkin suhtautuneet asiaan paremmin, hyväksyneen että olit väärässä, tajusit olevasi väärässä ja asia on sillä käsitelty, elämä jatkuu kuten aiemminkin, olisiko nyt suhtautuminen toisenlainen?

Ole sinä se muutos, sinä voit olla se joka saa ihmisen tuntemaan rakkautta, kun sen muutoksen teet elämässäsi, syntiin sotkeutuminen vaikeutuu ihmisillä, miksi kukaan valitsisi synnillisyyden eli isäntahdon rikkomisen jos uskovat ja hengelliset tyypit ovatkin niitä mukavimpia ja ystävällisimpiä?

Se ei ole syntiä pelätä jotakin, se on syntiä jos valitsee tiekseen pahuuden ja hylkää totuuden, uskoisin että nimenomaan sen valinnan tekevät he, jotka ovat jo syrjittyjä muiden ihmisten puolesta ja tällöin ne ihmiset nimenomaan tuomitsevat muita. Meidän pitäisi kunnioittaa toisten ihmisten vapaata tahtoa, sekä pyrkiä saamaan heidät muuttumaan epäitsekkäisiksi, olemaan pelkäämättä hengellisyyttä ja uskoa korkeimpaan ja parasta olisi, jos saisimme heidät innostumaan ja löytämään reitin sekä seuraamaan sitä reittiä isän luokse.

Loppu sitaattina sanoisin, vain korkein olento tietää mikä on syntiä, me ihmiset ei tiedetä. Me ihmiset voidaan hyödyntää moraalia ja omaa ymmärrystämme, mutta meidän olisi parempi tehdä kuten Jeesus teki esimerkillään, eli toimitseminen jätetään korkeimmalle olennolle eli isälle, me voimme osaltamme antaa anteeksi heille, jotka ovat katuneet tekojaan vilpittömästi.