Urantiakirja.fi

Jumalan Isyys ja Ihmisten Veljeys

Urantia-kirjan mukaan Jeesus ei nähnyt itseään ylivertaisena hallitsijana, vaan rakastavana isoveljenä, joka johdatti ihmisiä ymmärtämään Jumalan isyyttä ja ihmisten välistä veljeyttä. Hän korosti, että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja siten osa yhtä hengellistä perhettä, hän myös puhui taivaallisesta isästä, sekä rakasti myös heikoimmissa asemissa olevia kuin oman perheen sisaruksia.

”Ihmisten veljeys perustuu Jumalan isyyteen. Jumalan perhe on johdettu Jumalan rakkaudesta – Jumala on rakkaus.”
​

Jeesuksen Opetus: Hengellinen Perhe

Jeesus käytti opetuksissaan perhemetaforaa kuvatakseen Jumalan valtakuntaa. Hän puhui Jumalasta rakastavana Isänä ja itsestään ihmisten isoveljenä, joka johdattaa heidät ymmärtämään omaa hengellistä identiteettiään.​

”Hän ei koskaan kutsunut Isäänsä kuninkaaksi. Intiimeissä keskusteluissa apostoliensa kanssa hän viittasi itseensä Ihmisen Poikana ja heidän isoveljensä.”
​

Hengellinen Yhdenvertaisuus

Urantia-kirja opettaa, että Jumala on henki, ja Hän antaa osan hengestään asuakseen ihmisen sydämessä, eli kyseessä oli ajatuksen suuntaaja. Tämä tekee kaikista ihmisistä hengellisesti tasa-arvoisia.​

”Jumala on henki, ja Jumala antaa osan hengestään asuakseen ihmisen sydämessä. Hengellisesti kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.”
​

Jeesuksen Rakkaus: Isällinen ja Veljellinen

Jeesuksen rakkaus ihmisiä kohtaan oli sekä isällistä että veljellistä. Hän eli maan päällä kaksinaisena persoonallisuutena – inhimillisenä ja jumalallisena – ja rakasti ihmisiä sekä Luojana että veljenä.​

”Jeesus rakastaa ihmiskuntaa kaksinaisella kiintymyksellä. Hän eli maan päällä kaksinaisena persoonallisuutena – inhimillisenä ja jumalallisena. Jumalan Poikana hän rakastaa ihmistä isällisellä rakkaudella – hän on ihmisen Luoja, hänen maailmankaikkeuden Isänsä. Ihmisen Poikana Jeesus rakastaa kuolevaisia sisarina – hän oli todella ihminen ihmisten joukossa.”
​

Henkilökohtainen Suhde Jumalaan

Jeesus kannusti jokaista ihmistä muodostamaan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan. Hän opetti, että hengellinen yhteys Jumalaan on yksilöllinen kokemus, joka ei vaadi välikäsiä tai rituaaleja.

”Jeesuksen ihmiselämässä usko oli omakohtaista, elävää, omintakeista, spontaania ja puhtaasti hengellistä. Tämä usko ei ollut perinteen kunnioittamista eikä sellainen pelkkä älyllinen uskomus, jota hän olisi pitänyt pyhänä uskonkappaleena…”

Päätelmä

Jeesuksen opetukset Urantia-kirjassa korostavat Jumalan isyyttä ja ihmisten välistä veljeyttä. Hän ei nähnyt itseään ylivertaisena hallitsijana, vaan rakastavana isoveljenä, joka johdattaa meidät ymmärtämään omaa hengellistä identiteettiämme. Tämä näkökulma kutsuu meitä kaikkia elämään toisiamme kunnioittaen ja rakastaen, osana yhtä suurta Jumalan perhettä.

On myös huomioitavaa, ettei Jeesus ollut väkivaltainen tai haukkunut muita, hän rakasti vilpittömästi kaikkia ihmisperheensä ihmisiä, sekä kaikkia isän eli jumalan perheessä olevia. Samalla Jeesus oli hyvin surullinen, koska hän koki perheensä hylänneen hänet, samaa hänen ihmiskehonsa sai aikaiseksi ristillä kuoleman hetkellä.

Me ihmisetkin olemme kahden perheen lapsia, Jumalan sekä ihmisperheemme, kumpikin on tärkeä mutta kuten kirjassa mainitaan, että perheet eivät ole samanlaisia sitten mansiomaailmoissa, sillä siellä olemme yhtä tajuttoman suurta perhettä, emme vain fyysinen kokonaisuus planeetallamme vaan jotakin uutta sekä ainutlaatuista.