Ihmisen motiivit
Miksi meidän on niin vaikea rakastaa toisiamme? Miksi tuomitsemme toiset niin helposti, ja annamme vihan tai välinpitämättömyyden kasvaa, vaikka sydämessämme kaipaisimme ymmärrystä ja yhteyttä?
Urantia-kirja tarjoaa tähän hämmästyttävän selkeän vastauksen: me emme tunne toisiamme tarpeeksi hyvin, se johtaa usein vihaan.
”Todellinen rakkaus ei koskaan perustu pelkkään tietoon, vaan ymmärrykseen, joka kumpuaa motiivien ja pyrkimysten tarkastelusta.”
Mietippä sitä, että elokuvissa usein päänäyttelijä tappaa kymmeniä ellei satoja ihmisiä, räjäyttelee pommeja ja riehuu kaupungilla tuhoten sivullisien omaisuutta. Sitten elokuvan pääpahis astuu esiin ja pitää puukkoa yhden ihmisen kaulalla, pääsankarimme uhkuu vihaa ja inhoa vihollista kohtaan, mekin olemme mukana hänen vihassaan ja vihaamme yhteistä vihollistamme.
Miksi me hyväksymme päänäyttelijän aiheuttaman tuhon, mutta vihaamme sitä kun päänäyttelijän vihollinen pitää puukkoa vain yhden sivullisen kurkulla? Miksi emme ole vihaisia päänäyttelijälle joka on elokuvan aikana tappanut satoja sivullisia sekä vihollisia ja tuhonnut valtavasti ihmisten omaisuutta?
Vastauksena on se, että elokuvan juoni on rakennettu niin, että me tunnemme vain päänäyttelijän, me tiedämme hänen motiivinsa ja ymmärrämme mistä hänen vihansa tulee, mutta elokuvassa ei paljoakaan kerrottu pääpahiksen elämästä, miksi hän sitten tekee pahaa? Mietippä kohtaus jossa vihollinen ajaa keskustan ruuhkassa, törmäilee muihin autoihin ja pääsankarimme kaahaa hänen perässään samalla tavalla, kummatkin tuhoavat ympäristöä ja sivullisia lentelee konepellille kohti kuolemaansa. Miksi me hyväksymme päänäyttelijän kaahailun? Mahdollisesti ajattelet, että ”Pitäähän se paha saada kiinni”, mutta mitäpä jos elokuva kertoisikin tästä vihollisesta niin, että hän parhaillaan pakenee hänen tarinassaan olevaa pääpahista, yrittää ajaa karkuun minkä autollaan pääsee ja tämä ympäristöään tuhoava tyyppi vain pysyttelee perässä.
Motiivit: Totuuden Polku Toisen Ihmisen Luokse
Urantia-kirjan mukaan ihmisen arvo ei perustu hänen tekoihinsa yksin, vaan hänen aikomuksiinsa ja motiiveihinsa. Maallisessa elämässä meillä on taipumus arvioida toisiamme tekojen mukaan – mitä joku teki, sanoi tai jätti tekemättä. Mutta Jumalallinen näkökulma menee syvemmälle: miksi hän toimi niin?
Meidän suurin inhimillinen heikkoutemme ei ole välinpitämättömyys, vaan ymmärtämättömyys. Emme tiedä, mitä toinen on kokenut. Emme näe hänen sisintään, hänen pelkojaan, unelmiaan, sisäisiä ristiriitojaan. Usein viha ja tuomitseminen haihtuisivat, jos vain tietäisimme, mitä toinen käy läpi.
”Jos vain tietäisit, mitä hän on joutunut kestämään, et voisi olla rakastamatta.”
Rakkaus syntyy tuntemisesta
Urantia-kirjassa painotetaan, että Jumala rakastaa meitä, koska hän tuntee meidät täydellisesti. Hän näkee meidän sydämemme, meidän syvimmät kaipuumme ja parhaat pyrkimyksemme, vaikka epäonnistuisimme yhä uudelleen. Tämä sama periaate pätee meihin ihmisiin: rakkaus kasvaa tiedosta.
Kun otamme aikaa kuunnella, kysyä, nähdä toisen sisimpään, rakkaus saa mahdollisuuden syntyä.
Kuvittele, jos voisit hetkeksi astua sen ihmisen sisälle, jota halveksit tai jota pelkäät. Jos voisit nähdä hänen elämänsä lapsuudesta tähän hetkeen. Hänen taistelunsa, toiveensa, yksinäisyytensä, pienet voittonsa ja suuret tappionsa. Urantia-kirjan mukaan silloin tapahtuu jotain pyhää: myötätunto muuttaa vihan rakkaudeksi.
Kuinka voimme alkaa elää näin?
- Pysähdy ennen kuin tuomitset. Kysy itseltäsi: ”Mitä tällä ihmisellä on ehkä meneillään, mistä en tiedä mitään?”
- Ole kiinnostunut motiiveista. Ihmisen teot voivat satuttaa, mutta usein ne kumpuavat peloista, haavoista tai epätoivosta. Älä hyväksy pahaa, mutta pyri näkemään sen juuret.
- Rukoile ymmärrystä. Pyydä Jumalaa auttamaan sinua näkemään ihmiset niin kuin hän näkee – heidän sydäntään, ei vain heidän virheitään.
- Harjoita yhteyttä. Kysy kysymyksiä. Kuuntele aidosti. Tieto toisen kokemuksesta on silta rakkauteen.
- Älä tuomitse. Hän voi kertoa asian mitenkä sen kokee, se ei välttämättä ole asian todellinen puoli, eikä hän välttämättä itsekkään ymmärrä kaikkea, pyri sinä ymmärtämään kokonaisuus ja motiivit.
Loppu huomiot
Urantia-kirjan sanoma on selvä: rakkaus ei ole mysteeri, se on seuraus ymmärryksestä. Kun opimme näkemään toisemme sieluina – olentoina, jotka kamppailevat omien kipujensa ja haasteidensa kanssa – viha väistyy, ja tilalle syntyy aito myötätunto.
”Ihminen ei voi rakastaa sitä, mitä hän ei ymmärrä, eikä hän voi ymmärtää ilman, että haluaa tuntea.”
Jos haluamme rakentaa parempaa maailmaa, meidän on aloitettava tästä yksinkertaisesta totuudesta: jos vain tietäisit, sinä rakastaisit.
Urantia-kirja oli se joka sai minut kirjoittamaan tästä aiheesta blogia, nimenomaan tämä kohta kirjasta osuu ja uppoo blogin tekstien kanssa hyvin yhteen.