Urantiakirja.fi

Tuskimpa olen ainoa joka on pohtinut elämän tarkoitusta. On ymmärrettävä se seikka, että tarkoituksia on useampiakin, eli ei ole vain yhtä tarkoitusta, sillä keholla, sielulla, persoonalla ja kaikella on tarkoituksensa tässä mittavassa koulutarhassa jossa elämme, niin ja tarkoitan tarhalla sitä missä lapset elävät, enkä mitään suljettua eläintarhaa jossa meitä jotenkin pidäteltäisiin, vaikka onhan se mainittava että Urantia-kirjassa usein mainitaan meidän omaavan karkeita lähes mitättömiä aisteja, sekä onhan se nyt havaittavissa että meidän tietoisuuttakin on rajoitettu todella paljon, mutta siihen kaikkeen on syynsä tässä elämässä.

Urantia-kirjan lukeminen on itselleni ollut ylä ja alamäkiä, välillä puhkun intoa ja välillä se vaivaa päätä, toisinaan jopa olen epäillyt kirjan todellisuutta, että mitä jos se onkin vain satua, mutta oikeastaan aina onkin tullut se tilanne, että olen itse tajunnut jonkin asian väärin ja uusien oivalluksien valossa monia asioita auennut. Näissä tilanteissa on hyvä vain myöntää oma virheensä, sillä virheitä tulee ja väärin ymmärryksiä myös, ei ole mitenkään epätavallista ymmärtää väärin, epätavallisempaa tuntuisi olevan kuitenkin se, että ihminen olisi riittävän kypsä myöntämään olleensa väärässä.

Ensimmäinen kohta jossa petyin valtavasti oli se, kun ymmärsin suuntaajan vievän meidän muistot mansiomaailmaan eli ”taivaaseen”, enhän se ole silloin minä jos joku kuljettaa minuuden ja aloittaa uuden elämän, tuntui siltä kuin olisin vain jokin rakennuskehikko jonkun toisen persoonallisuuden elämään, joku biokemiallinen kokemuksilla varustettu robotti joka tuottaa satoa ja sadosta hyötyy joku toinen.

Pian huomasin olleeni väärässä, sillä kirjassa mainitaan, että kuljetus-serafit kuljettavat sen sielun / persoonallisuuden mansiomaailmaan, mutta koska suuntaaja on myötäelänyt meidän ajatuksien sekä kokemuksien ja tilanteiden kanssa, eikä hän ole fyysinen olento joka hajoaa kehonkuolemassa, hän on oivallinen olento kuljettamaan ne muistot, kun serafit ovat oivallisia kuljettamaan sen ”minuuden”. Niinpä ajattelin, että siinä se! Se on persoonallisuus jota täällä kehitetään ja vuosia silmät loistaen kerroin siitä ihmisille, KUNNES!

Tuli ilmi, että persoonallisuus ei muutukkaan, se on aina sama. Olen huomannut tämän ihan fyysisessä elämässäni, sillä jopa tarhakaverini tunnisti minut, vaikka minä olin eränäköinen, parrakas mies näinä päivinä ja kun kysyin, että ”mistä sä mut tunnistit?” -hän vastasi, että sun olemus tai persoona, en tiedä mutta sä vaikutit ihan Tonilta. Sama kävi kun armeijasta eräs ystäväni tunnisti minut ihan vain takaa päin katsottuna, hän vain aisti minun olemukseni ja tulikin vierelle sanoen ”Hitto, olin aivan varma että Tonihan se siinä, mutta piti tulla katsomaan lähempää”, kysyin häneltäkin mistä hän minut tunnisti ja vastaus oli ”Olet niin omanlainen persoona, että suthan nyt tunnistaa kilometrienkin päästä”.

Siispä, se ei voinut olla persoona joka kehittyy, sillä eihän minua olisi voinut tunnistaa, jos persoonallisuuteni olisi kehittynyt. Sen sijaan ajatukseni, mieleni, toimeni, sekä tietysti suhtautumiseni erillaisiin asioihin on muuntunut, mutta ei se varsinainen persoonallisuus, se on muuttumaton kuten kirjassa useissa kohdissa mainitaan.

Kehon tarpeet ja tarkoitus

Urantia-kirjan mukaan keho on väliaikainen, aineellinen ”ajoneuvo”, joka palvelee useita tarkoituksia ihmisen ensimmäisessä, kuolevaisessa elämänvaiheessa. Sen päätehtävät liittyvät fyysiseen, mentaaliseen ja hengelliseen kehitykseen.

1. Lisääntyminen ja rodun kehitys

• Ihmisen keho mahdollistaa lisääntymisen, jotta uusi sukupolvi voi syntyä ja jatkaa evoluutiota.
• Ihmiskunta kehittää itseään sukupolvien kautta, kasvattaen ja kouluttaen lapsia paremmiksi kuin edeltävät sukupolvet.
• Perhe-elämä on ensimmäinen koulu, jossa lapset oppivat moraalia, yhteisöllisyyttä ja hengellisiä arvoja.

2. Mieli ja kokemukset

• Keho mahdollistaa aivojen ja mielen toiminnan, jonka kautta ihminen tekee moraalisia ja hengellisiä valintoja.
• Elämän aikana ihminen kerää kokemuksia, jotka vaikuttavat sielun kasvuun.
• Kärsimys, haasteet ja fyysiset rajoitteet auttavat luomaan luonteenlujuutta ja viisautta.

3. Hengellinen kasvu ja sielun kehittyminen

• Keho tarjoaa ensimmäisen kasvualustan sielulle, joka syntyy moraalisten ja hengellisten päätösten kautta.
• Fyysisen elämän aikana ihminen päättää, haluaako jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen.
• Keho ja aineellinen mieli toimivat työkaluna, jonka kautta ihminen voi kehittää itseään kohti hengellisyyttä ja ikuista elämää.

4. Palveleminen ja Jumalan tahdon toteuttaminen

• Ihmisen keho mahdollistaa auttamisen, palvelemisen ja muiden hyväksi toimimisen.
• Kädet, jalat ja ääni ovat välineitä, joilla ihminen voi toteuttaa rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita.
• Keho on väline, jolla voi tehdä hyviä tekoja, mutta myös testikenttä, jossa ihminen voi oppia virheistään ajallisuudessa kokemuksellisesti.

5. Evoluution osa ja väliaikainen koti

• Urantia-kirjan mukaan nykyinen keho on väliaikainen ja katoava, mutta sen avulla ihminen kehittää sieluaan tulevia vaiheita varten.
• Kuolevaisen elämän tehtävänä on kehittyä hengellisesti niin, että yksilö voi jatkaa elämäänsä mansiomaailmoissa.

Johtopäätös

Keho ei ole pelkästään lisääntymistä tai selviytymistä varten, vaan se on väliaikainen työkalu, jonka avulla ihminen voi kehittyä henkisesti, kasvattaa luonnettaan ja tehdä valinnan ikuisesta elämästä. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia, rakastaa, palvella ja kasvaa, jotta yksilö voi jatkaa matkaansa kohti täydellisyyttä Jumalan kanssa.

111:1.9 (1217.4) Mieli on oma purtesi, Suuntaaja on luotsisi ja ihmistahto on kapteeni. Tämän kuolevaisaluksen päälliköllä tulisi olla niin paljon viisautta, että hän uskoisi jumalalliselle luotsille taivaaseen nousevan sielun opastamisen ikuista eloonjäämistä merkitseviin morontiasatamiin. Silkkaa itsekkyyttään, velttouttaan ja synnillisyyttään ihmistahto voi torjua tällaisen rakastavan luotsin antaman opastuksen ja lopulta ajaa kuolevaisena elettävän elämänvaiheensa haaksirikkoon torjutusta armosta muodostuville tuhoisille matalikoille ja omaksutusta synnistä koostuville kareille. Kun annat siihen suostumuksesi, niin tämä uskollinen luotsi vie sinut turvallisesti ajallisuuden esteiden ja avaruudessa kohdattavien hankaluuksien ylitse itsensä jumalallisen mielen lähteille ja vielä senkin tuolle puolen, itsensä Suuntaajien Paratiisin-Isän luo.

Voidaan siis tulkita asiaa niin, että ”meitä” on kolme, eli evolutionaarinen keho, sielu ja suuntaaja, ne kaikki ovat yhtä ja yhdessä toimivia tässä elämässä. Mutta, se mikä itselleni oli kuin huumaavaa tiedostaa, että suuntaaja sekä ”minuus” synnyttävät uuden olennon, se oli tyrmäävää ja huumaavaa yhdellä kertaa, se myös aukaisi aivan uusia ulottuvuuksia, sekä selitti auki todella monia kysymyksiä, joita yksin vain pohtien pohdin vastausta tavoittamatta, kunnes jälleen kysymyksiin löytyikin vastaukset, minä vain olin ymmärtänyt asian hiukan väärin aiemmin.

112:5.4 (1232.5) Ihmisolennoilla on identiteetti vain aineellisessa merkityksessä. Tällaiset minuuden ominaisuudet tuo esille aineellinen mieli toimiessaan älyksi sanotussa energiajärjestelmässä. Kun sanotaan, että ihmisellä on identiteetti, tunnustetaan, että hänen hallussaan on mieliyhteyspiiri, joka on asetettu ihmispersoonallisuuden tahdon sanelemien tekojen ja valintojen alaisuuteen. Mutta kysymyksessä on aineellinen ja puhtaasti ajallinen ilmentymä, aivan kuten ihmisen sikiö on ihmiselämän tilapäinen loismainen vaihe. Kosmisesta näkökulmasta katsottaessa ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat jokseenkin samassa silmänräpäyksessä; he eivät ole pysyviä. Mutta kuolevaisen persoonallisuuden hallussa on sen itsensä tekemän valinnan kautta valta siirtää identiteettinsä sija katoavasta aineellis-älyllisestä järjestelmästä korkeampaan morontia-sielujärjestelmään, josta yhdessä Ajatuksensuuntaajan kanssa luodaan uusi persoonallisuuden ilmenemisen väline.

Eli voitaisiin siis sanoa, että tämä nykyinen olemassaolo on vain välivaihe varsinaiselle elämälle ja se varsinainen elämä sisältää uuden ”minuuden” yhdistelmänä vanhaa minuutta, mutta vain parhaat sekä käyttökelpoisimmat palat valittuina. Pohditaan hiukan myös sitä seikkaa, että kirjassa on maininta uudesta kehosta, joka nimenomaan luodaan persoonallisuuden perusteella, eli ”sinä näytät siltä, millainen sinä olet”, joten kannattaisiko olla sisimmässään kaunis, rakastettava, kohtelias, upea ja tiedät varmasti mihin tällä yritän pyrkiä.

112:5.20 (1235.2) Jälleenpersonoitumisen tosiasia on sitä, että heräävä ihmisminä tarttuu vasta erillistetyn kosmisen mielen yhteyspiiriin kytkettyyn morontiavaiheeseen. Persoonallisuudeksi sanottu ilmiö on riippuvainen siitä, että minuusidentiteetin reagointi universumiympäristöön ei katkea. Ja tämä voi toteutua vain mielen välityksellä. Minuus jatkaa olemassaoloaan minän kaikissa osatekijöissä tapahtuvista päättymättömistä muutoksista huolimatta; fyysisessä elämässä muutos on asteittainen, kuolemassa ja jälleenpersonoimisen jälkeen muutos on äkillinen. Koko minuuden (persoonallisuuden) aito todellisuus kykenee rakennusosiensa loputtoman muuttumisen johdosta toimimaan universumin olosuhteisiin reagoivasti. Pysähtyneisyys päättyy väistämättömään kuolemaan. Ihmiselämä on elämän osatekijöiden loputonta muuttumista, kun osatekijät taas yhdistää muuttumattoman persoonallisuuden stabiilisuus.

Urantia-kirjan mukaan mansiomaailmoihin siirtyvä ”minuus” koostuu persoonallisuudesta, kehittyvästä sielusta ja Ajatuksensuuntaajan säilyttämistä muistoista ja identiteetistä. Katsotaan tarkemmin, miten tämä tapahtuu:

1. Persoonallisuus (Pysyvä ja muuttumaton identiteetti)

• Persoonallisuus on Jumalan lahja, joka antaa yksilölle yksilöllisyyden ja tietoisen kokemuksen olemassaolosta.
• Se ei ole itsessään tietoinen ilman mieltä, mutta se säilyy ja jatkaa ilmenemistään uudessa ympäristössä kuoleman jälkeen.
• Se integroi sielun ja mielen olemassaolon jatkumiseksi.

2. Sielu (Kehittyvä ja morontiaalinen itse)

• Sielu on todellinen ”minuus”, joka kehittyy aineellisen elämän aikana ja on se osa, joka herätetään mansiomaailmoissa.
• Se sisältää moraaliset ja hengelliset kokemukset, jotka yksilö on eläessään kartuttanut.
• Kuoleman hetkellä sielu on vielä keskeneräinen, mutta Ajatuksensuuntaaja säilyttää sen olemuksen ja muistot.

3. Ajatuksensuuntaaja (Jumalallinen säilyttäjä ja opas)

• Kun ihminen kuolee, fyysinen mieli katoaa, mutta Ajatuksensuuntaaja säilyttää sielun muistot, kokemukset ja identiteetin.
• Mansiomaailmoissa Ajatuksensuuntaaja luovuttaa nämä takaisin uudelle morontia-mielelle, jolloin yksilö jatkaa olemassaoloaan tiedostaen itsensä samaksi persoonaksi kuin ennen kuolemaa.
• Suuntaaja ei ole ”minuus”, vaan ikuinen osa Jumalaa, joka auttaa sielua sulautumaan korkeammille hengellisille tasoille.

Mikä siis siirtyy mansiomaailmoihin?

• Persoonallisuus jatkaa olemassaoloaan ja ilmentyy uudessa morontia-kehossa.
• Sielu on se tiedostava ja kehittyvä itse, joka herätetään mansiomaailmoissa.
• Ajatuksensuuntaaja palauttaa kaikki säilyttämänsä muistot ja tietoisuuden, jolloin yksilö tiedostaa itsensä samaksi olennoksi kuin ennen kuolemaa.

Miten herääminen tapahtuu?

• Kuoleman hetkellä fyysinen keho ja mieli katoavat, mutta persoonallisuus ja sielu säilyvät Ajatuksensuuntaajan kautta.
• Kun ylösnousemuksen hetki koittaa, sielu ja persoonallisuus saavat uuden morontia-kehon ja mielen.
• Tämän jälkeen yksilö kokee olevansa sama henkilö kuin maan päällä, mutta nyt morontia-muodossa, jossa hän voi jatkaa kehitystään.

Johtopäätös

Se ”minuus”, joka siirtyy mansiomaailmoihin, ei ole pelkkä persoonallisuus (joka yksinään ei ole tiedostava), vaan sielu, joka on tallentunut Ajatuksensuuntaajan muistiin. Kun sielu saa uuden morontia-kehon ja mielen, tietoisuus palautuu, ja yksilö jatkaa elämäänsä tietäen olevansa sama olento kuin ennen kuolemaa – mutta nyt korkeammassa, hengellisessä muodossa.

112:5.21 (1235.3) Ja kun näin heräät Jerusemin mansiomaailmoissa, olet siinä määrin muuttunut, niin suuri on oleva hengellinen muodonmuutos, että ilman Ajatuksensuuntaajaasi ja kohtalonsuojelijaasi, jotka niin täydelleen liittävät uuden elämäsi uusissa maailmoissa entiseen elämääsi ensimmäisessä maailmassa, sinun olisi aluksi vaikeata yhdistää uutta morontiatietoisuutta elpyvään, edellistä identiteettiäsi edustavaan muistiaineistoon. Henkilökohtaisen minuuden jatkumisesta huolimatta enin osa kuolevaisena vietetystä elämästä tuntuisi ensin epämääräiseltä ja utuiselta unelta. Mutta aika selventää monet kuolevaiselle ominaiset mielteet.

Tässähän herääkin kysymys mitä usein kuulen kysyttävän, että ”Ollaanko me siis jo yhteydessä toisiimme, suuntaaja sekä minuus?” Vastaus on selkeä, olemme yhteydessä, mutta emme ole vielä yksi, osasta ei välttämättä edes tule yhtä ajatuksensuuntaajan kanssa, vaan fuusioituvat muiden korkeiden olentojen kanssa, mutta se onkin sitten jo aivan uusi blogi jos sitä lähtisin tässä avaamaan. Kuitenkin asia on niin, että suuntaaja on ikään kuin se joka kuljettaa ”minuuden”, serafi kuljettaa ”persoonan” ja niistä syntyy uusi olento. Pitää ymmärtää, että ajatuksensuuntaaja on jo osa sinua, ainoa ero on kenties siinä, että sinä et tunnista hänen läsnäoloaan, mutta hän tietää sinusta ehkäpä jopa enemmän kuin sinä hänestä, mietitään myös sitä asiaa, että ajatuksensuuntaaja ei ole persoonallinen olento, sillä sinä olet hänen persoonallisuutensa ja yhdessä teistä tulee uusi olento joka sitten jatkaa matkaansa siellä varsinaisessa elämässä ja sitä olentoa täällä kehitellään sekä harjoitellaan, eikä se kehitys toki jämähdä tänne, sillä kirjassa on sanottu että ”Jatkat täsmälleen siitä, mihin täällä jäit” ja sillä viitataan sielunkehitykseen.

112:5.22 (1235.4) Ajatuksensuuntaaja elvyttää ja palauttaa mieleesi vain ne muistikuvat ja kokemukset, jotka ovat osa universumissa elettävää elämänvaihettasi ja jotka ovat sille välttämättömiä. Jos Suuntaaja on ollut mukana jonkin ihmismielessä esiintyneen asian kehityksessä, nämä arvokkaat kokemukset säilyvät Suuntaajan ikuisessa tietoisuudessa. Mutta suuri osa menneestä elämästäsi ja sen muistoista, niillä kun ei ole hengellistä merkitystä eikä morontia-arvoa, tulee aineellisten aivojen mukana tuhoutumaan. Suuri osa aineellisesta kokemuksesta katoaa tehtävänsä tehneenä tukirakennelmana, joka toimi sinulle siltana morontiatasolle, eikä siten enää universumissa palvele mitään tarkoitusta. Mutta persoonallisuus ja persoonallisuuksien väliset suhteet eivät koskaan ole mikään tukirakennelma; kuolevaisen persoonallisuussuhteita koskevalla muistiaineksella on kosmista arvoa, ja se säilyy. Mansiomaailmoissa sinä tunnet ja sinut tunnetaan, ja mikä vieläkin ihanampaa: muistat entiset kumppanisi Urantialla viettämäsi lyhyen mutta jännittävän elämäsi ajalta, ja nämä muistavat sinut.

Voidaan siis sanoa yhteenvetona, että elämäntarkoitus on fyysisesti lisääntyä ja luoda itsestään jälkipolvea jotka ovat parempia kuin mitä itse oli, hengellisellä tasolla luodaan uusi minuus joka on parempi kuin mitä itse täällä oli, eli me olemme luomassa uutta ja parempaa, se kaiketi on elämäntarkoitus kokonaisuudessaan.

Lopuksi vielä tahdon sanoa, että korjatkaa jos olen väärässä, en häpeä tunnustaa sitä tosi asiaa, etten minä kaikkea tiedä, olen vain opiskelemassa ja luomassa parempaa minuutta ❤