Arki – hengellisyyden suurin haastaja
Pidin Urantia-seuran lukijapäivillä alustuksen aiheesta ‘Urantia-kirjan sanomasta ajassamme’, minkä vuoksi päädyin tutkimaan hengellisyyden tilaa Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisusta “Kirkko epävarmuuksien ajassa” (2024). Tulosten mukaan kirkon ja uskonnollisuuden rooli on hiipunut erityisesti nuoressa ikäluokassa. Monelle kirkko näyttäytyy lähinnä perinteenä. Tämä kehitys on ymmärrettävä, mutta samalla myös surullista. Kirkolla olisi edelleen paljon annettavaa ja erityinen valta kommentoida yhteiskuntamme moraalikäsityksiä.
Merkityksellisyyden ja hengellisyyden kaipuu ei ole kuitenkaan kadonnut. Se on vain siirtynyt uusille areenoille: hyvinvointitrendeihin, mindfulnessiin, yhteisöllisiin liikkeisiin. Urantia-kirjaan uskovalle on selvää, että nämä eivät voi ruokkia ihmisen hengennälkää. Aito hengellisyys on valinta nähdä olemassaolonsa syy rakastavassa Jumalassa. Jumalassa, joka meille suomentuu ehkä parhaiten rakastavaksi Isäksi. Ja kuten jokainen isä, Hän toivoo lastensa elävän sovussa – toisiaan kunnioittaen ja pyyteettömästi palvellen. Tämä on aidon hengellisyyden ilmentymä ja vain aniharva kykenee toteuttamaan tätä ilman tiedostavaa päättäväisyyttä.
Päätös olla ystävällinen ja altruistinen ihminen on helppo tehdä sunnuntaiaamun auringon paistaessa. Mutta todellinen testi ei ole hetken tunne, vaan arjen tilanteet töissä, harrastuksissa ja perhe-elämässä. Siellä, missä kiire, väärinymmärrykset ja väsymys haastavat meitä. Siellä mitataan, olemmeko aidosti hengellisiä. Siellä punnitaan Isän tahdon toteuttaminen.
Urantia-kirja kertoo, että planeetallamme on mennyt moni hengellistä edistymistämme tavoitellut hanke vikaan. Normaalimman kehityskulun myötä sivilisaatiomme ja kulttuurimme tukisi paremmin hengellisyyttä. Nyt joudumme kehittämään ja ylläpitämään uskoamme äärimmäisen kovissa oloissa. Tämänkaltaisille erittäin koetelluille kuolevaisille on kirjassa nimityskin: Agondonter.
“Se tarkoittaa evolutionaarisia tahdollisia luotuja, jotka kykenevät uskomaan, vaikkeivät näe; pysymään lujina, kun joutuvat eristyksiin, ja voittamaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia jopa joutuessaan toimimaan yksin.” 50:7.2 (579.1)
Minua tämä kutkuttaa. Agondonter on mielestäni kunnianimitys, jota kannattaa tavoitella. Se on saavutettavissa vain nyt ja tällä planeetalla. Kun aikanamme heräämme tuolla jossain, kuulumme ryhmään, jolla on vahva ja koeteltu usko. Meille voi uskoa haastavampia tehtäviä hieman kuin erikoisjoukoille.
Haluatko sinä kuulua tähän ryhmään?